Hyijjyijjyi. En ole viitsinyt kirjoitella, koska olen yrittänyt välttää saman asian toistamista. Asiat eivät ole siis juurikaan muuttuneet; olen ollut laiska ja saamaton, ja kaiken lisäksi olen sortunut taas polttamaan. Tämän päivityksen jälkeen täytyy ryhdistäytyä, alkaa ahkeroida ja lopettaa typerät paheet.
Tällä viikolla olisi eräs kauan odotettu keikka. Nimittäin Devin Townsend saapuu Suomeen. Lahjakas kanadalainen on yksi meikäpojan lempimuusikoista. Devin on tehnyt monipuolista, useimmiten metallivaikutteista musiikkia. Hänen diskografiaansa kuuluu toisaalta myös ambientia ja muutenkin rauhallisempaa materiaalia. Laitetaanpa muutama kipale esittämään kaverin lahjakkuutta ja monipuolisuutta.
Todella hienolta, rauhalliselta Ki -levyltä kappale Coast, josta on musiikkivideokin.
The Devin Townsend Project - Coast (Ki)
Musiikkivideo metallisemmasta kappaleesta, Christeen.
Devin Townsend - Christeen (Infinity)
Upea kappale, Deadhead
The Devin Townsend Band - Deadhead (Accelerated Evolution)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Moro
En ole ollut niin ahkerana, kuin edellisellä kerralla uhosin. Kävin lueskelemassa vain pari kertaa. Ensi viikolla pitäisi jaksaa paremmin, nykyisellä lukumäärällä ei pääse varmasti minnekään. Takkia sentään kävin etsiskelemässä, mutta en oikein löytänyt sopivaa. Selailin sitten netistä ja löysin parikin kelvollisen oloista rotsia, jotka myös tilasin. Vielä pitäisi jaksaa käydä postista hakemassa.
Ensi viikolla on jo pakko tulla muutos tähän touhuun. Täytyy vain itseä jatkuvasti muistutella, että se on kuitenkin vain ja ainoastaan minusta kiinni, pääsenkö opiskelemaan vai en. En todellakaan jaksaisi enää samanlaista syksyä ja talvea kuin viime vuosina on ollut. Opiskelemaan lähtöhän sinänsä hieman pelottaa etukäteen, mutta kyllähän tässä olisi jo ammatti itselle hankittava. Terapia todennäköisesti alkaisi suunnilleen samoihin aikoihin kuin opiskelutkin, joten se tukisi omaa arkea ja toimintaa hyvin, enkä välttämättä passivoituisi niin, että opinnot kärsisivät. Pitäisi vain ensin saada se perhanan opiskelupaikka.
Ei mulla taaskaan ole mitään tämän kummempaa kerrottavaa. Mieliala on ollut melko hyvä, ja kyllä minun periaatteessa pitäisi paremmin jaksaa panostaa lukemiseen. Katsotaanpa taas ensi viikolla miten olen edistynyt.
Ensi viikolla on jo pakko tulla muutos tähän touhuun. Täytyy vain itseä jatkuvasti muistutella, että se on kuitenkin vain ja ainoastaan minusta kiinni, pääsenkö opiskelemaan vai en. En todellakaan jaksaisi enää samanlaista syksyä ja talvea kuin viime vuosina on ollut. Opiskelemaan lähtöhän sinänsä hieman pelottaa etukäteen, mutta kyllähän tässä olisi jo ammatti itselle hankittava. Terapia todennäköisesti alkaisi suunnilleen samoihin aikoihin kuin opiskelutkin, joten se tukisi omaa arkea ja toimintaa hyvin, enkä välttämättä passivoituisi niin, että opinnot kärsisivät. Pitäisi vain ensin saada se perhanan opiskelupaikka.
Ei mulla taaskaan ole mitään tämän kummempaa kerrottavaa. Mieliala on ollut melko hyvä, ja kyllä minun periaatteessa pitäisi paremmin jaksaa panostaa lukemiseen. Katsotaanpa taas ensi viikolla miten olen edistynyt.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Miesvauva
Jälleen mennyt koko viikko lukematta. Olen päässyt muutamana päivänä ylös jo 7-9 aikaan, mutta en ole vain kyennyt lähtemään minnekään. Tuntuu kuin olisin lukossa. Päivä on onneksi alkanut pidentyä ja kevät on tuloillaan. Samalla pääsykokeet lähestyvät, enkä ole yhtään sen valmistautuneempi, kuin sydäntalvella. Kaikki merkit enteilevät saman kaavan toistumista. On toimittava.
Olen onnistunut heräämään melko varhain, mikä on positiivista. Nukkumaan laittaessa olen jättänyt verhot raolleen, jotta päivänvalo pääsisi aamulla paistamaan asuntooni. Kikka on toiminut hienosti, ja olen päässyt paljon helpommin ylös. Tänään sallin itselleni vielä yhden löysäilypäivän sillä ehdolla, että luen kotona edes vähän ja lähden huomenna kirjastoon. Ensi viikolla ON PAKKO käydä ainakin NELJÄNÄ PÄIVÄNÄ kirjastossa lueskelemassa. Samalla pitäisi käydä kaupungilta uusi kevätrotsi ostamassa. Saisi nuo lumetkin sulaa jo nopeasti pois, jotta pääsisi lenkkeilemään. Kuntokuurin aloittaminen olisi todellakin paikallaan.
Eipä mulla kai tämän ihmeempiä. En ole edistynyt ollenkaan, mutta aikomus olisi =) Seuraavalla päivityskerralla sitten selitän, kuinka ahkera olen ollut. Hehee.
Olen onnistunut heräämään melko varhain, mikä on positiivista. Nukkumaan laittaessa olen jättänyt verhot raolleen, jotta päivänvalo pääsisi aamulla paistamaan asuntooni. Kikka on toiminut hienosti, ja olen päässyt paljon helpommin ylös. Tänään sallin itselleni vielä yhden löysäilypäivän sillä ehdolla, että luen kotona edes vähän ja lähden huomenna kirjastoon. Ensi viikolla ON PAKKO käydä ainakin NELJÄNÄ PÄIVÄNÄ kirjastossa lueskelemassa. Samalla pitäisi käydä kaupungilta uusi kevätrotsi ostamassa. Saisi nuo lumetkin sulaa jo nopeasti pois, jotta pääsisi lenkkeilemään. Kuntokuurin aloittaminen olisi todellakin paikallaan.
Eipä mulla kai tämän ihmeempiä. En ole edistynyt ollenkaan, mutta aikomus olisi =) Seuraavalla päivityskerralla sitten selitän, kuinka ahkera olen ollut. Hehee.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Huomenta
Ei helevetti, ei tästä tule mitään. Menin eilen hieman ennen kymmentä nukkumaan ja nukuin puoleenpäivään saakka, vaikka herätyskin oli 7:30. Liekö sitten lääkeannosten muuttaminen syynä lisääntyneeseen unentarpeeseen; uuden lääkkeen käyttöönoton myötä mirtazapinin annosmäärä puolitettin, jolloin sen väsyttävä vaikutus voimistuu. Toinenkin vittumainen asia on vastikään alkanut vaivata, nimittäin polte alavatsassa. Mikä lie mahahaava siellä ilmoittelee synnystään. Toivottavasti ei sentään.
Tänäänkään suunnitelmat eivät siis realisoituneet käytännön teoiksi. Pitäisi kuitenkin yrittää jotain saada aikaiseksi, jospa vaikka siivoilisi asuntoa tai pesisi pyykkiä. Huomenna sitten taas uusi yritys herätä aikaisin ja lähteä kirjastolle lukemaan. Kuulostaa suunnitelmalta.
Tänäänkään suunnitelmat eivät siis realisoituneet käytännön teoiksi. Pitäisi kuitenkin yrittää jotain saada aikaiseksi, jospa vaikka siivoilisi asuntoa tai pesisi pyykkiä. Huomenna sitten taas uusi yritys herätä aikaisin ja lähteä kirjastolle lukemaan. Kuulostaa suunnitelmalta.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Hienohko mies
Vähän olen taas ryypiskellyt. Olikohan keskiviikko, kun kävin vähän olutta ostamassa ja tissuttelin sitten melko ankarasti yksin kämpillä. Eilen oli hyvän ystäväni tyttökaverin valmistujaisbileet. Alunperin oli tarkoitus vain piipahtaa ja lähteä hyvissä ajoin kämpille, jotta pääsisin seuraavana aamuna, eli tänään, lueskelemaan. Tytöt taisivat lähteä clubbailemaan, mutta meitä se ei niinkään kiinnostanut, joten mentiin ihan vain muutamalle oluselle parin sällin kanssa.
On se vain niin surkeaa, kun menee tuttujen ja puolituttujen, mukavien ihmisten pariin viettämään iltaa, ja silti jännittää ja tärisee. Kyllähän se olo siitä sitten (boolin avustuksella) vähitellen rauhoittuu, mutta silti tuollainen turha stressaaminen rasittaa. Iltahan oli sinänsä melko miellyttävä, koska porukassa oli niin paljon jo ennestään tuttuja ihmisiä, joiden kanssa osaa jopa jostain puhuakin. Silti välillä tulee sellainen olo, ettei aina jaksa kovin kauaa sosialisoida. Se on vain niin vaivalloista ja vie voimat. Siinä kun loppuillasta oltiin kolmestaan niin jatkuvasti tuli sellainen olo, että itse on kolmas pyörä. Ei vain osaa sanoa mitään. Toisaalta, monesti kun puhutaan jostain asiasta, mietin omassa päässäni jotain, mutta en tajua sanoa sitä ääneen. Käyn vain keskustelua oman pääni sisällä. Sitä on niin paljon yksin, ettei vain osaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Muutenkin tottunut pitämään asiat sisällään. Pitäisi jotenkin opetella olemaan enemmän ihmisten kanssa ja sanomaan ääneen niitä omia ajatuksia. Omat sosiaaliset taidot ovat rapistuneet, ja pelkään, etten osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Usein näen ajatukset oman pääni sisällä ikään kuin kuvina, ja kun yritän pukea ne sanoiksi niin eihän siitä monestikaan mitään tule; takelten sanoissa enkä osaa muodostaa tarpeeksi sujuvia ja johdonmukaisia lauseita. Samalla siinä oma epävarmuus kasvaa ja se hankaloittaa asiaa entisestään. Mietin vain, että muut eivät jaksa kuunnella ja ajattelevat minusta vain, että mitäköhän se tuokin taas oikein sönköttää. Perkele kun pitää olla tällainen.
Kirjoja en ole avannut pitkään aikaan ja siihen on tultava ensi viikolla muutos. Muutenkin pitää skarpata monessakin asiassa. Mutta jospa sitä taas lopettaisi tämänkertaisen valittamisen ja alkaisi katsoa missikisoja, hehe.
On se vain niin surkeaa, kun menee tuttujen ja puolituttujen, mukavien ihmisten pariin viettämään iltaa, ja silti jännittää ja tärisee. Kyllähän se olo siitä sitten (boolin avustuksella) vähitellen rauhoittuu, mutta silti tuollainen turha stressaaminen rasittaa. Iltahan oli sinänsä melko miellyttävä, koska porukassa oli niin paljon jo ennestään tuttuja ihmisiä, joiden kanssa osaa jopa jostain puhuakin. Silti välillä tulee sellainen olo, ettei aina jaksa kovin kauaa sosialisoida. Se on vain niin vaivalloista ja vie voimat. Siinä kun loppuillasta oltiin kolmestaan niin jatkuvasti tuli sellainen olo, että itse on kolmas pyörä. Ei vain osaa sanoa mitään. Toisaalta, monesti kun puhutaan jostain asiasta, mietin omassa päässäni jotain, mutta en tajua sanoa sitä ääneen. Käyn vain keskustelua oman pääni sisällä. Sitä on niin paljon yksin, ettei vain osaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Muutenkin tottunut pitämään asiat sisällään. Pitäisi jotenkin opetella olemaan enemmän ihmisten kanssa ja sanomaan ääneen niitä omia ajatuksia. Omat sosiaaliset taidot ovat rapistuneet, ja pelkään, etten osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Usein näen ajatukset oman pääni sisällä ikään kuin kuvina, ja kun yritän pukea ne sanoiksi niin eihän siitä monestikaan mitään tule; takelten sanoissa enkä osaa muodostaa tarpeeksi sujuvia ja johdonmukaisia lauseita. Samalla siinä oma epävarmuus kasvaa ja se hankaloittaa asiaa entisestään. Mietin vain, että muut eivät jaksa kuunnella ja ajattelevat minusta vain, että mitäköhän se tuokin taas oikein sönköttää. Perkele kun pitää olla tällainen.
Kirjoja en ole avannut pitkään aikaan ja siihen on tultava ensi viikolla muutos. Muutenkin pitää skarpata monessakin asiassa. Mutta jospa sitä taas lopettaisi tämänkertaisen valittamisen ja alkaisi katsoa missikisoja, hehe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)