#91

Heipä hei. Olen viettänyt arkipäivät töissä edelliset kaksi viikkoa, joista toisen kokonaan ilman kemikaaleja. Olen odotellut, milloin vieroitusoireet alkavat kunnolla ja sitä, milloin olo alkaa tuntua samalta kuin ennen venlojen käyttöä. Odottelen molempia edelleen.

Töissä kaikki on sujunut oikein hienosti, ainoastaan nukkumaanmeno on tuottanut vaikeuksia. On hankalaa mennä kympiltä sänkyyn. Työ, ja työssäkäynti ylipäätään, tuntuvat yllättävän rennolta, mutta työpäivän jälkeen tuntuu, etten jaksa enää mitään. Viikonlopuiksi olen suunnitellut kaikenlaista pientä puuhaa, mutta vitut, en minä jaksa. Tänään sentään korkkasin jääkaapissa jo hyvän aikaa muhineet alkoholijuomat, ja rupesin rentoutumaan. Kaiken relaamisen esteenä tai hidasteena olleet aikeet hylkäsin, tai lykkäsin myöhemmäksi. En periaatteessa ole kovinkaan työteliäs eli aikaansaava ihminen, mutta stressaan tekemättömistä asioista liiaksi. Pitäisi kai yrittää löytää jonkinlainen, omaa hyvinvointia palveleva rutiini, jonka mukaan toimia. Esimerkkinä voisin mainita mallin, jossa arkipäivisin käydään duunissa ja suoritetaan kaikenlaisia velvollisuuksia, ja viikonloppuna unohdetaan kaikki rutiinit, pakkopaskat ja tehdään asiat enemmän fiilispohjalta. Eräänlaisen kaksoiselämän pyörittäminen, siis. Monellehan tuo onkin jo arkea, kun taas toiset elävät helvetin rienaamien aikataulujensa kanssa viikonloppuisinkin.

Tällä hetkellä oleskelen murrosvaiheessa, jossa yritetään sopeutua uuteen eikä oikein osata kunnolla irtautua vanhasta. Olen kuitenkin hiljalleen alkanut hyväksyä tiettyjä ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessäni jonkin aikaa. Tuntuu koko ajan selvemmältä mihin haluan pyrkiä ja mihin en. Odottelen pääsykoekirjojen ja -vaatimusten julkaisua, ja aion nyt ihan sillai aikuisten oikeasti päästä opiskelemaan. Alkaa näyttää myös koko ajan epätodennäköisemmältä, että jään nykyiseen asuinkaupunkiin ensi kesän jälkeen. En ole tosin vielä tehnyt minkäänlaisia varasuunnitelmia sen varalta, etten pääse hakemaani oppilaitokseen. Pitää katsella.

Olen pyöritellyt päässäni vaikka mitä ajatuksia, jotkut ovat ihan asiallisia, mutta toiset ovat täyttä kakkaa. Minkä perusteella ihminen ylipäätään suunnittelee tulevaisuuttaan? Elämähän on kuin helvetin monimutkainen, ja välillä äärimmäisen vittumainen palapeli; juuri kun löytää oikean palasen ja alkaa asettaa sitä paikoilleen, huomaa kuinka tausta onkin muuttunut eikä osanen sovikaan enää siihen paikaan, mihin oli sen suunnitellut laittavansa. Onko mitään mieltä suunnitella kun ei koskaan tiedä mitä helvettiä seuraavaksi tapahtuu? Kaikkihan perustuu todennäköisyyksiin ja likiarvioihin luottamiseen. Ymmärrän esimerkiksi pokerin matemaattista puolta, mutta silti perustan päätökseni enemmän intuitioon, jonka olen havainnut toimivaksi ratkaisuksi. Käyttäytymismallia olisi ehkä viisainta soveltaa myös oikeaan elämään.

Elän periaatteessa sosiaalisempaa elämää kuin aikoihin, mutta samalla tunnen etääntyväni ihmisistä. Arjessa ei ilmeisesti riitä tarpeeksi virikkeitä olla pohtimatta asioita. Olen alkanut miettiä eräiden ihmisten funktioita elämässäni, ja mitä enemmän mietin, sitä ikävämpiin päätelmiin tulen. Mietin heidän persoonallisuuden kehittymistä tai kehittymättömyyttä, enkä aina näe kovinkaan kaksisuuntaista tulevaisuutta heidän kanssa. Tuntuu kuin olisin liima, joka epätoivoisesti pitää erilleen kasvavaa ihmissuhdetta yhdessä.

Tunnen olevani paremmin selvillä joistakin asioista, mutta hieman hukassa toisista. Eikö se ole elämää? Jotkuthan puhuvat elämän tai maailmankaikkeuden vakioista. En oikeasti jaksa nyt miettiä tai kirjoittaa tämän enempää aiheesta, tai muustakaan. Mullahan pitäis olla nyt lomaa, vittu hä.

Veloissa, taas.

Parina edellisenä aamuna olen päässyt kohtuullisen aikaisin ylös, mutta putki katkesi melko tylysti tämän yön valvomisen takia. Sänkyyn mennessä olo tuntui levolliselta, mutta kun pääsin makuuasentoon, mielen valtasivat kaikenlaiset oudot ajatukset. Eivät ne olleet edes mitenkään ahdistavia, itse asiassa joillekin jutuille vähän repeilinkin. Terve meininki kun makaa yksin sängyssä ja naureskelee. Pyöriskelin jonkin aikaa, kunnes vittuunnuin ja aloin lukea. Kokeilin vielä nukkumista, mutta koko yritys tuntui turhaalta; levoton olo toi mieleen aiemmat nukahtamisongelmat, jolloin oli juuri samankaltainen olotila.

Luovutin, nousin ylös ja keitin kahvit. Nyt istuskelen koneella ja pohdiskelen yrittäisinkö valvoa ja lähteä vaikka kävelemään kaupassa kun se aukeaa. Myöhemmin voisin kokeilla nukkua ja asettaa puhelimen herättämään muutaman tunnin jälkeen. Olen kyllä toisaalta tehnyt niin monesti aikaisemminkin ja yleensä olen helvetin väsynyt koko päivän ja illalla piristyn sopivasti eikä uni tule. Periaatteessa aivan sama miten tänä viikonloppuna nukkuu - maanantaina pitää kuitenkin olla kasilta duunissa, ja sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana... Työssäkäynti ja rutiinit luultavasti korjaavat rytmin automaattisesti, ainakin jossain vaiheessa. Luultavasti joudun jonkin aikaa kärvistellä univajeen kiusaamana.

Töihin paluu ei sinänsä stressaa hirveästi vaikka niin voisi luulla. Paikka on kuitenkin sama kuin ennenkin, ja ainakin osa työntekijöistä on samoja. Oikeasti paikka ei edes ole sama, mutta sijaitsee samassa rakennuksessa, kerros vain on vaihtunut. Enkä minä tiedä ketä siellä on töissä, lukuunottamatta esimiestä, joka on nainen eli esinainen; ja hänen lisäksi ainakin yksi sama työntekijä siellä pitäisi olla kuin keväällä/kesällä. Ensimmäinen päivä tietysti hieman ahdistaa, koska siihen liittyy varmasti kaikenlaista erityistä, jälleennäkemiseen liittyvää interaktiota, kuten kuulumisten vaihtoa. Ehkä pitäisi napata noita uusia nappeja aamulla ennen lähtöä.

Taidan valvoa ja mikäli alkaa väsyttää niin laitan nukkumaan. Ehkä jatkan kirjan lukemista ja käyn tosiaan siellä kaupassa käppäilemässä. Pääsen ehkä sanomaan kassahenkilölle huomenet vaikka en ole edes nukkunut. Kauankohan siitä on aikaa, kun se oli vielä arkipäivää... Siis kasiksi kauppaan ostoksille, kämpille joksikin aikaa notkumaan ja nukkumaan siinä 9/10 aikaan, ja ylös joskus illalla. Talvella ei paljoa päivänvaloa nähty. Paitsi silloin aamuisin kauppareissulla. Sehän olikin oikeastaan siinä mielessä parempi rytmi kuin esimerkiksi kuudelta nukkumaanmeno ja kolmelta nousu. Sentään aamulla ehti olla valoisan aikaan hereillä.

Loppuun ihq biisi, vaikka ei taidakaan olla sunnuntai-iltapäivä.

Jotakin parempaa

Kun saa jotain haluamaansa positiivista muutosta kaiken harmaan elämättömyyden keskelle, tuntuu kuin asiat voisivatkin alkaa sujua. Olen saanut mieluisaa postia, raha-asiat ovat paremmalla tolalla ja työt alkaa ensi viikolla. Naista en ole sentään löytänyt, mutta ei sen ole niin väliä - tuskin olisin edes valmis mihinkään sellaiseen. Pienet askeleet riittävät minulle, kunhan suunta on oikea.

Hieman pienemmätkin askeleet voivat tuntua henkisesti suurilta harppauksilta. Ensimmäiset miniaskeleet kohti mentaalisia jättiharppauksia olisi hoitaa käytännön asioita, jotka ovat jääneet lojumaan pitkin kämppää - kirjaimellisesti. Olen elänyt oman saamattomuuteni keskellä.

Heräsin, epätavanomaisesti, jo kolmen aikoihin. Enhän minä ole kuukausiin edes laittanut siihen mennessä nukkumaan. Taidan yrittää pysytellä hereillä, jotta unirytmi muuttuisi eikä olisi sitten töitten alettua niin hankalaa. Jossain vaiheessa kokeilen jättää Venlafaxinin kokonaan pois aamupalasta ja kokeilla Propralia.

Löysin vielä entisessä asunnossa asuessani paperinipun, jollaista en muista saaneeni. Todennäköisesti se on peräisin joltain terapeutintapaiselta, joiden luona olen käynyt. Voisin vihdoinkin lukaista sen läpi, siistiä asuntoa, katsella aamuohjelmia ja odottaa, että pääsen kaupungille asioimaan.

_

Hain tänään uuden reseptin ja napit - sain siis vihdoinkin itseni ylös tarpeeksi aikaisin. Laitoin herätyksen kahdeksitoista ja pääsin ylös joskus ennen yhtä. On ollut koko ajan vain vaikeampaa nousta ylös. Olen taas alkanut nähdä ahdistavia unia menneisyyteen liittyvistä asioista. Olo on muutenkin ollut viime päivinä surkea. Ahdistaa jatkuvasti. Välillä sentään vitutus on tuonut vaihtelua olotilaan.

Kaveri meinasi tulla viikonloppuna käymään. On mukavaa kun pääsee tässäkin kuussa juttelemaan ihmisen kanssa livenä. Eiku hetkinen, taisin jutella naapurin kanssa, ja kyllähän sen syyskuuta täytyi olla. En ole oikein mistään varma. Ajantaju tuntuu kadonneen. Huomenna on taas perjantai. Tai siis tänäänhän se on. Nyt on perjantai. Tuntuu kuin jatkuvasti huomaisin, että viikonloppu on alkamassa. Sain sentään nuo lääkkeet haettua. Juurikaan muuta en ole tehnyt. Töistäkään ei ole kuulunut tällä viikolla mitään. Tuskin pääsen.

Nikotiininesteetkin alkavat olla lopuillaan, ja mikäli uusi satsi ei tule huomenna postissa, taidan sortua viikonloppuna röökiin. Ehkä ostan kaljaa, viinaa, tai molempia, ja juon. Ehkä saan huomenna puhelun, ja minulle kerrotaan, että pääsen aloittamaan työt ensi kuussa. Siskokaan ei voisi enää pitää minua hyödyttömänä yhteiskunnan elättinä, kun teen työtä ja maksan veroja. Hänhän elättää minut maksamalla veroja. Ehkä nesteetkin tulevat postissa. Joku nainenkin saattaa ilmestyä ovelleni ja vannoa ikuisesti palavaa rakkauttaan.

Ei voi tehdä muuta kuin odotella ja katsoa mitä tulee. Tuntuu vain siltä, ettei mitään ole tulossa.

#87

Päivä on kääntynyt virallisesti maanantaiksi ja viikko #37 alkanut. Uusi annostus pitäisi astua voimaan, kunhan lääkäri kirjoittaa reseptin ja saan pillerit haettua. Toivottavasti kuulen myös töihin liittyen positiivisia uutisia.

Alkaa hiljalleen tympiä nykyinen meno. Unirytmi on heitellyt muutamaan otteeseen, mutta kuitenkin pysynyt pääsääntöisesti lepakkomaisena. En edes jaksa yrittää muuttaa sitä ennen kuin työt alkaa. Mikäli en pääsekään ensi kuussa aloittamaan, täytyy arvioida asia uudestaan, pelkästään jo työkyvyn säilymisen vuoksi. Sehän minua tässä pelottaakin, työkyky. Miten sille käy, jos en pääsekään heti duuniin? Passivoidun, en saa mitään aikaiseksi, enkä edes välitä.

Katkaisin rattiusputken eilen, ehkä. Olen jonkin verran roudannut olutta tuolta marketista kun ovat olleet niin halpoja. Olivat melko kauan jääkaapissa hautumassa, kunnes eilen huvikseni maistoin vähän. En ole tuota merkkiä juonut aikoihin enkä ollut varma saako sitä edes alas, joten päätin testata ennen kuin ostan lisää. Hyvältähän se maistui ja joinkin sitten kaikki mitä jääkaappiin oli kertynyt. Kyllähän se kai päähänkin meni, ainakin vähän.

Lopuksi taas kovvaa rokkia:

#86

Taas vaihteeksi niska- ja hartiaseutu aivan jumissa. Viime ajat ovat olleet muutenkin melkoista jumittelua, joten eipä ole ihmekään. Olet mitä syöt, vai miten ne sanoikaan.

Tänään olisi perjantai. Jotkuthan odottavat viikonloppua innokkaina, koska silloin pääsee toteuttamaan suunnitelmia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Ehkä tässä itsekin pitäisi joskus tehdä jotain muutakin kuin röhnöttää neljän seinän sisällä. Eipä mulla vain ole täälläkään enää paljoa kavereita kun kesällä taas lähti yksi muualle. Ei ole kyllä ollut fiiliksiäkään tehdä oikein mitään. Kai tässä on taas jämähtänyt omaan paskaansa eikä jaksa edes ajatella muuta. Alkoholiakaan en ole ottanut pariin kuukauteen. Alkaisipa jo ne työt.

Hmm, kahvi maistuu taas ihan juotavalta. Sokeri jäi kaupan hyllylle, mutta keksin miten tuon litkun saa maistumaan paremmalta. Laitan aina kylmää vettä suoraan hanasta, mutta päätin kokeilla ottaa veden jääkaapista, jossa mulla on aina kylmää vettä pullossa. Oli vissiin tarpeeksi kylmää kun kahvista tuli aivan eri makuista. Mulla on hyvät jutut, joo.

Työasioista voisi sen verran mainita, että niitä yritetään järjestää ensi kuussa alkavaksi. Mikäli en pääse lokakuussa, aloitus saattaa venähtää alkuvuoteen saakka. Sain mahdollisuuden valita täyden työpäivän - kasista neljään - ja lyhyemmän välillä. Päädyin siihen lyhyempään, tietty. Tarkistin tämän vuoden veroprosentin ja se oli 7, eli ihan hyvin pitäisi jäädä hommista rahhoo kätteen. Toivottavasti pääsisin jo ensi kuussa aloittamaan.

Ensi viikolla saan mitä ilmeisimmin uuden reseptin samalla lääkkeelle, mutta pienemmällä annostuksella. Samalla lääkäri saattaa kirjoittaa reseptin myös täysin uudelle lääkkeelle, Propralille. Tuohan on beetasalpaaja eli sydänlääke. Tarkoitus on lopetella Venlafaxin ja jättää ainoaksi lääkkeeksi Propral, jota otetaan sitten tarpeen mukaan pitämään oireita kurissa.

Eipä mulla ole taaskaan oikein mitään kunnon asiaa, kunhan naputtelen kun on vihdoinkin taas näppis käytössä. Uudet kuulokkeetkin vaikuttavat mukavilta vaikka aluksi soundi kuulostikin jotenkin tunkkaiselta. Aivan tajuttoman hyvän tuntoiset käyttää. Kaiken kaikkiaan tosi hyvät tällaisiksi edullisiksi peruskuulokkeiksi. Sain näyttiksen tuulettimenkin hiljaisemmaksi, joten mikäs tässä on nörtätessä.

Lopuksi vähän bluesahtavaa roketirokkia:

#85

Täytyypä kirjoitella jotain kun hommasin viimeinkin näppiksen. Hankin myös kuulokkeet, mutta niitä en ole vielä testannut.

Onpa likainen ja flunssaa enteilevä olo. Taidan laittaa saunan lämpenemään ja käydä päivälöylyillä. Peseytymisen jälkeen pitäisi käväistä kaupassa. Ajattelin ostaa jotain sellaista mitä en ole muistaakseni ostanut vielä tällä paikkakunnalla asuessani - nimittäin sokeria. En pysty juomaan kahvia enää. En vain osaa. Olen yrittänyt annostella eri määrän puruja, mutta kahvista tulee aina helvetin pahaa, enkä meinaa millään saada sitä alas. Ehkä pitäisi vain lopettaa. Noh, täytyy kokeilla jos sokerin avulla sitä osaisi taas juoda.

Asuntoa pitäisi siistiä. Koneen ympärille kertyy nopeasti pölyä ja kaikkea muuta likaa, koska vietän tässä melko paljon aikaa. Mulla on vielä kaiken lisäksi pöly- tai pölypunkkiallergia, joten likaisuus ja pölyisyys voi olla syy siihen miksi aivastelen ja tunnen oloni hieman flunssaiseksi. Tähän koneen ja parin näytön ympärille kertyy aina melko paljon tavaraa, lähinnä kuppeja, sähkötupakkatarvikkeita, latureita ynnä muita piuhoja, joten yleisvaikutelma muuttuu aina nopeasti rasittavan likaiseksi, vaikka kohtalaisen usein aluetta siistinkin. En tykkää yhtään sellaisesta liian täyteen ahdetusta sisustuksesta, epäsiisteydestä ja ahtaudesta. Pidän selkeydestä ja avaruudesta, kunhan on tarpeeksi kodikasta eikä liian askeettista. Pitäisi päästä sisustamaan.

Olen kysellyt työhommista ja toivottavasti pääsen aloittamaan mahdollisimman nopeasti. Olisin periaatteessa valmis aloittamaan jo vaikka ensi viikolla. Haluaisin saada rytmin vakiintumaan syksyn, talven ja kevään ajaksi. On paljon helpompaa saada asioita aikaiseksi kun herää varhain aamulla. Tunnen oloni paljon virkeämmäksi kun herään aikaisin ja on sellainen mukava aamufiilis.

Täytyypä mennä laittamaan se sauna päälle ja yrittää muutenkin saada tänään jotain aikaiseksi.

#84

Tänään on ollut poikkeuksellinen päivä. Kävin pitkästä aikaa jossain muualla kuin lähikaupassa. Kävin nimittäin isommassa kaupassa, joka on lähellä sekin, mutta kuitenkin vähän kauempana. Kaveri käväisi kylässä. Pitkästä aikaa tuli juteltua ja ylipäätään vietettyä aikaa jonkun kanssa. Eikä siinäkään vielä kaikki - juttelin naapurinkin kanssa äskettäin. Epätavallisen sosiaalinen ja aktiivinen päivä siis.

Netti on temppuillut monta päivää. Kun herään aamulla, kello 13-14, ja laitan koneen päälle, netti toimii normaalisti. Puolenyön aikoihin yhteys hidastuu niin pahasti, ettei sivutkaan avaudu aina kunnolla. Nopeudeksi olen mitannut viimeksi 0,04 megaa. Ei kovin häävi minusta. Täytyy kai maanantaina asioida ongelman vuoksi kaupungilla, jossa en olekaan aikoihin käynyt.

Taidanpa laittaa vähän death metalia, koska kaikkihan sitä kuitenkin haluavat kuunnella.

Prkl

Viime päivät ovat olleet taistelua ahdistuksen, turhautumisen ja vitutuksen kanssa. Epistä kun joutuu tappelemaan yksin kaikkia vastaan. Vitutuskäyrä alkaa hiljalleen kääntyä punaiselta neutraalimpaa kohti. Saatana. Taisin rikkoa kuulokkeet kun riuhtaisin ne päästä. Noh, kaupasta saa onneksi uusia ja ehkä mulla on joskus ensi vuonna niihin varaa.

Näppiskin pitäisi vihdoin saada. Alkaa jo vituttaa tämä saatanan hiirellä naputtelu. Näppiksellä pääsisi myös biosiin asetuksia muokkaamaan, tuo helvetin näyttis huutaa niin, että tekis välillä mieli potkia koko kone paskaksi.

Vitun varastonovi ja sen lukko. Ei helevetti siihen sopinu avain vaikka kuinka väänteli. Ennen sopi. Jätin tavaran, mitä olin viemässä, oven eteen. Olkoot perkele.

Tekis mieli alkaa juopotella, mutta eihän mulla ole rahaa edes siihen. Aivan mahtavaa!

#82

Olen pari kertaa yrittänyt kirjoittaa, mutta ajatukset eivät tahdo muuntua sanoiksi. Muutenkin tuntuu, että olen aivan jumissa koko ukko.

Olin kolmisen vuorokautta ilman venloja. Nykimisiä ei ollut, mutta välillä kuului sellaista kohinantapaista, jota on kyllä aiemminkin ilmaantunut. Paritteluhalut lisääntyivät merkittävästi ja paikat tuntuivat pitkästä aikaa omilta. Lääkkeiden vaikutuksesta esimerkiksi kivekset ovat olleet kuin jossain pumpulin ja usvan peitossa enkä varmasti olisi tuntenut mitään, jos joku olisi hakannut niitä nyrkeillä. Venloista on ollut hyötyä sosiaalisissa tilanteissa kun ne tavallaan ottavat fyysisiltä oireilta pahimman terän pois. Mulla ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeuksia toimia sellaisissa tilanteissa, töissäkin kahvitauoilla otin pienen kupin - joita tavallisesti inhoan - täyteen litkua ja kannoin kupposen vakaalla kädellä pöydän ääreen. En aluksi edes ajatellut asiaa kunnes eräänä päivänä se jostain syystä tuli mieleeni. Oli kahvitauko ja minulla kuppi kädessä, mutta tärinä oli poissa. Tavallisestihan, kun asiaa alkaa tietoisesti miettiä, rupeaa joka paikka tärräämään ja lentää kahavit helevettiin niinku Elizabethilla Bucketien residenssissä. On tuosta lääkkeestä siis hyötyä ollut, mutta en minä silti halua sen syöntiä jatkaa. Alkoholia ei uskalla hirveästi ottaa noiden kanssa kun menee yhtäkkiä tukka silmille ja ikään kuin herää aamuyöllä tuntemattomassa ympäristössä ja miettii miten on sinne päätynyt. Eikä yhtään tiedä mitä on minuutti sitten tapahtunut. Hullua ja vaarallista. Ahdistukseen lääke ei ole auttanut enkä minä muutenkaan hakeudu ihmisten seuraan sen enempää kuin ennen lääkityksen aloittamista.

Hmm, siellähän on kesä. Pitäisi varmaankin käydä ulkona.

#81

Viime päivinä on väsyttänyt. Olen nukkunut yöunien lisäksi jopa kahdet tai kolmet pienet päikkärit. Tai ainakin maannut sängyssä. Olen kokkaillut ja muutenkin syönyt melko hyvin, joten ehkä väsymys johtuu ulkoilun ja/tai liikunnan puutteesta. Näyttäisi olevan melko kiva sää ulkona ja ajattelin, että voisi käväistä urheilemassa. Kun on ilman töitä ja sen kummempia rutiineja, väsymys astuu yleensä kuvioihin ja on hyvä tiedostaa mistä se voisi johtua.

Olen syönyt venloja noin joka toinen päivä. Pohjoisessa käydessäni en muistanut ottaa lääkettä päivittäin, mutta vieroitusoireita ei tullut, joten päätin jatkaa samalla tyylillä. Aikaisemmin sain vieroitusoireita, nykimistä lähinnä, kun pari kertaa unohdin ottaa lääkkeen. Tämän kuun lopulla annos todennäköisesti puolitetaan ja mulla ois kova halu lopettaa koko lääkkeen syöminen. Lääkäri ehdotti, että ainoana lääkityksenä käytettäisiin beetasalpaajaa, jota voisi ottaa silloin kun kokee sitä tarvitsevansa.

Tänään voisi vihdoinkin testata uuden asunnon saunan tarjoamat löylyt, kunhan käväisen ensin vähän liikkumassa.

#80

Edellisestä kirjoituksesta on sellaiset puolitoista viikkoa enkä ole saanut aikaiseksi tehdä mitään niistä asioista, joita mainitsin. Kirjoittelen edelleen näyttönäppiksellä, syön melko yksipuolisesti, en ole sen kummemmin urheillut eikä asunnon lattialle ole ilmestynyt mattoja eikä kattoon lamppuja. Sisustusta koskevat asiat saavat vielä odottaa syksyyn kunnes sisko ja vanhemmat saapuvat vierailulle ja saan auton käyttöön. Asuntoon on silti saatava lisää valaistusta ennen heidän saapumistaan, koska iltaisin alkaa olla jo melko pimeää. Yksittäisen valaisimen voi kantaa kämpille, mutta joku 160x230 -kokoinen matto on ehkä hieman vaikeampi liikutettavaksi. Joissakin liikkeissä on kotiinkuljetus, mutta taidan silti odotella että saan auton käyttöön. Ei minulla olisi tällä hetkellä edes varaa ostaa juurikaan muuta kuin valaisimen tai kaksi. Täytyy yrittää säästää.

Olen tehnyt paluun sorvin ääreen pokerinpeluun muodossa. Pelailin eilen reilut kuusi ja puoli tuntia. Ensimmäinen sessio oli melko tavanomaisen pituinen, vähän yli puolitoistatuntinen, mutta toinen venähtikin lähes viisituntiseksi. Pokeri on ollut mulle melkoinen henkireikä jo monta vuotta. Vaikeina aikoina pokeri on melko raskasta kun sataa kaatamalla paskaa, mutta hyvinä aikoina miettii että ehkä tästä pitäisi tehdä itselleen ammatti. Neutraalimpi mielipide on, että pokeri kannattaa pitää harrastuksena, josta on mahdollista tienata hieman rahaa. Sanovat että pokeri on vaikein tapa ansaita helppo elanto.

Tällä hetkellä nautin kun ei tarvitse noudattaa aikatauluja, mutta toisaalta olen jo mietiskellyt tulevaa syksyä ja talvea. Olisi varmasti parasta mennä töihin, mieluiten samaan paikkaan missä olin maaliskuusta kesäkuuhun. Työ rytmittäisi arkea ja olisi ehkä helpompaa myös lukea pääsykokeisiin. On niin helppo jämähtää paikoilleen ja ajatella, että onhan tässä vielä aikaa. Kuukautta ennen kokeita ajattelee vielä samalla tavalla ja lopulta saattaakin käydä niin, että viikkoa ennen pääsykokeita tajuaa ettei ole lukenut tarpeeksi, iskee paniikki eikä välttämättä edes mene kokeisiin. Täytyy siis aloittaa ajoissa ja lukea tasaisesti. Pitäisi vain ensin päättää mihin haen. Tällä hetkellä minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on selkeästi ykkösenä. Molemmat opiskelupaikat ovat eri paikkakunnilla eikä noista kumpaakaan voi siis opiskella täällä. Kakkosvaihtoehtoa voi opiskella kolmessa eri kaupungissa, joista yksi on minulle selkeästi sopivampi kuin muut. Joka tapauksessa noin vuoden päästä olisi muutto, jos saan opiskelupaikan.

Ulkona hieman jyrisee, mutta vettä ei näytä ainakaan vielä satavan, joten uskaltautunen pikaiselle kauppareissulle. Sain siskolta ohjeet yhteen makoisaan ruokaan, jonka hän valmisti pohjoisessa, ja ajattelin jossain vaiheessa kokata ruoan itselleni. Miksei jo tänään =)

#79

Palasin pohjoisesta. Hyttysiä oli jonkin verran ja ne olivat melko vihaisia, mutta eivät syösseet minua hulluuteen kuten etukäteen pelkäsin. En saanut erityisen pahaa vuorovaikutusähkyäkään vaikka ajoittain kaipasinkin omaa rauhaa.

Ajattelin korkata saunan tänä viikonloppuna. Viimeistään ensi viikolla aloitan kuntoilun ja yritän saada asuntoa viihtyisämmäksi. Ruokavaliotakin pitäisi monipuolistaa ja opetella muutenkin valmistamaan erilaisia aterioita. Näppäimistökin pitäisi hankkia, koska alkuperäinen, ensimmäisen koneen mukana tullut, lopetti toimimasta. Joudun kirjoittamaan näyttönäppäimistöllä.

Heräsin melko aikaisin ja päivällä alkoi väsyttää, joten otin päiväunet, jotka sitten venähtivät melko pitkiksi. Aloin katsoa Barton Fink -nimistä leffaa yhdentoista aikaan ja halutti kahvia. Mainoskatkot olivat hurjan lyhyitä enkä meinannut missään välissä laittaa kahveja kiehumaan, ja operaatio venähtikin elokuvan loppupuolelle saakka. Nyt istuskelen koneella, höyryttelen ja kuuntelen Portisheadia. Välillä pälyilen ulos ja ihailen hämärtynyttä kesäyötä. Pohjoisemmassakin pitkä yöttömien öiden jakso on joko päättynyt tai on aivan loppusuoralla. Päivät ovat kuitenkin vielä pitkiä, mutta syksy ilmoittelee hiljalleen tulostaan.

Nukkumaanlaitto taitaa venähtää melko myöhään, tai aikaiseen, katselukulmasta riippuen. Kesällä on mukava valvoa myöhään. Ei onneksi tarvitse noudattaa mitään kurjaa, aikataulutettua rytmiäkään.

#78

Muutto alkaa olla valmis ainakin siltä osin, että sain edellisen asunnon tyhjäksi ja tavarat siirrettyä uuteen. Tällä viikolla olen hiljalleen järjestellyt paikkoja, ja vielä olisi jonkin verran tehtävää. Neliöitäkin tuli sen verran lisää, että täytyy vielä hankkia jotain, ettei asunto näytä turhan autiolta. Muuttaminen on kyllä aivan mielettömän stressaavaa, vaikka minulla ei edes erityisen paljon tavaraa ollut. Perheen muutto on varmasti henkisesti todella raskasta, varsinkin jos se tapahtuu toiselle paikkakunnalle. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut asua lapsuuden samassa kodissa ja säästynyt muuton aiheuttamilta ahdistavilta asioilta. Olen silti ehtinyt tehdä jo aika monta muuttoa, koska ensimmäinen tapahtui kymmenisen vuotta sitten. Koskaan aikasemmin se ei ole ollut niin stressaavaa kuin tällä kertaa.

Ensi viikolla lähden vihdoinkin pohjoiseen. Aika kauan olen jo lykännyt lähtöä, koska edellisen kerran kävin joulun aikaan, enkä silloinkaan viipynyt montaa päivää. Toivottavasti ei ole liikaa sääskiä, että siellä pystyisi olla normaalisti. Välillä meinaa unohtaa kuinka rasittavia ne inisijät ovat kun on asunut betonilähiössä, jossa sääskistä ei ole tietoa. Uusi asunto, johon muutin, sijaitsee tosin hieman syrjemmässä ja täällä pingaajiin on jo törmännyt. Naapureidenkin kanssa juteltiin jonkin aikaa parvekkeella. Vaikuttivat melko rennoilta ja ilmeisesti tykkäävät välillä ottaa hieman olutta.

Melko lämpimiä päiviä ollut viime aikoina, ja minullehan siitä seuraa raju hikoilu. Aina ei tosin tarvitse edes olla lämmin ilma kun alkaa pukata hikeä pintaan. Lääkärin kanssa ollaan keskusteltu lääkityksen vähentämisestä ja lopettamisesta. Itse asiassa Mirtazapineja en olekaan enää syönyt muutamaan viikkoon. Venloja otan vielä saman annoksen, koska olin vasta hakenut muutaman kuukauden satsin. Jossain vaiheessa tiputetaan annosta ja sen jälkeen kokeillaan pärjäänkö ilman.

#77

Oi hitsin vitsi, sain jonku palkinnon, kiitoksia Ginger :) En vain tiedä keksinkö viittä blogia/kirjoittajaa, joille jakaisin palkintoa eteenpäin, varsinkaan nyt kun yksi on poissa laskuista. Eihän tuota kai viitsi lähettää sille, jolta sen on saanut? =D Joka tapauksessa taidan luistaa velvollisuudestani, mutta haluaisin esittää toiveen henkilöille, joiden blogeja lueskelen: kirjoittaisitte useammin! Vielä kerran kiitokset Gingerille huomionosoituksesta =)

Minullahan oli tarkoitus lähteä pohjoiseen viettämään juhannusta, mutta suunnitelmat muuttuivat. Muuttovalmisteluissa on ollut enemmän tekemistä kuin etukäteen kuvittelin, joten päätin jäädä tänne kaupunkiin, hoitaa muuttoasiat pois alta, ja vasta sen jälkeen lähteä vanhempien luokse. Siskoakin näkee kun hän tulee ensin käymään täällä ja suuntaa sitten pohjoiseen. Pyrin mahdollisimman nopeasti, heinäkuun alussa, lähtemään.

Ensi viikolla pitäisi olla asunto tyhjänä. Pikkaisen jännittää kun joutuu ajelemaan autolla. Entisellä, huomattavasti pienemmällä paikkakunnalla, ei ole niin paljoa liikennettä kuin täällä kaupungissa. Paikatkaan eivät ole minulle täällä niin hirveän tuttuja, mutta onneksi netistä pystyy katselemaan karttojen avulla reitit valmiiksi. Jonkin verran on ahdistanut viime aikoina nämä muuttohommat ja siihen liittyvät asiat. Asunnon vaihtaminenhan on ollut jo pitkään aikeissani, ja vihdoinkin olen alkanut sitä toteuttaa, joten olen myös hieman innoissani. Uudessa asunnossa on myös kivoja juttuja, joita nykyisessä ei ole, esimerkiksi astianpesukone. Ei tarvitse olla enää jatkuvasti tiskaamassa, ja astiat voi laittaa koneeseen piiloon, etteivät ole näkösillä. On se kivaa, uskoisin.

Töiden loppumisesta ei ole kulunut kovin pitkää aikaa, mutta kaipaan jo takaisin. Työpaikalle oli yleensä kiva mennä kun tiesi, että siellä on mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Mukavien työkavereiden, rennon ilmapiirin ja lääkityksen avulla osasin olla sosiaalinen enkä panikoinut tai ahdistunut edes ruokailu- tai kahvistelutilanteissa. Tuntui mukavalta huomata, ettei enää tarvinnnut pelätä, ja itsensä tarkkailun sijasta pystyi keskittymään juttelemaan ihmisten kanssa. Rutiinitkaan eivät ole pahitteeksi vaikka omat työpäivät ja -ajat vaihtelivatkin melko paljon, ja välillä olisi ollut mukavaa jäädä kotiin nukkumaan.

Olen huomannut kaipaavani ihmisten seuraa yhä enemmän. Olen ollut yksin ja yksinäinen jo niin kauan, että ehdin jo tottua siihen. En tiedä johtuuko sitten lääkityksen tuomasta toivosta selviytyä sosiaalisessa kanssakäymisessä, omasta kehityksestä tai halusta kehittyä ja kyetä toimimaan normaalimmin, tai positiivisista kokemuksista, joita töissä sain, mutta joka tapauksessa haluaisin olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Onneksi on siivousta, tiskausta, futiksen EM-kisat sekä tulevat yleisurheilun EM-kilpailut, jotka antavat vähän sisältöä päiviin ennen kuin pääsee pohjoiseen. Heinäkuussa onkin sitten kalenteri tyhjää täynnä, joten voin rauhassa viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Pohjoisessa asuvien kavereiden kanssa ei olla juurikaan oltu tekemisissä, joten olisi varmasti hyvä käydä ainakin sen luona, jonka kanssa ollaan tunnettu kauan ja muutenkin edes jollain tavalla pidetty yhteyttä. Hänenkään kanssa ei olla itse asiassa nähty pitkään aikaan, edellinen kerta taisi olla joskus viime syksynä.

Tulikohan tästä vähän sekava teksti... Noh, olokoot.

#76

Kesäkuu on jo yllättävän pitkällä eikä juhannukseenkaan ole edes kahta viikkoa. Ihan kivoja ilmoja on pidellyt vaikka lämpötilat ovat pysytelleet tavallisesti alle kymmenen asteen. Minullehan viileämpi ilmasto sopii aivan mainiosti, mutta toisaalta olisi kiva kun tulisi lämpimiäkin kelejä.

Työt loppuivat ja alkoi kesäloma. Kevään pääsykokeet menivät osaltani pöydän, maton ja mattolattian alle. En edes käynyt ykkösalani valintakokeessa, ja kakkosvaihtoehdon pääsykokeet menivät heikosti. En edes ottaisi opiskelupaikkaa vastaan, jos sellaisen sattuisin saamaan. Uusi ala ei lopulta kiinnostanutkaan, ja aion keskittyä ensi vuonna vain yhteen alaan. Ykkösvaihtoehto vakiinnutti paikkansa melko suvereenina opiskelu- ja ammattisuuntauksena vaikka en osallistunutkaan pääsykokeisiin. Eihän sinne sinänsä ole edes mitään kiirettä.

Olen irtisanonut nykyisen asunnon vuokrasopimuksen ja allekirjoittanut uuden. Lähden viettämään juhannusta pohjoiseen ja tulen kuun lopulla muuttohommiin. Uusi asunto on hieman eri kaupunginosassa, mutta kuitenkin melko lähellä, ja kaverikin on luvannnut tulla muuttoavuksi. Vuokrasin muuttoauton vuorokaudeksi, ja oikeastaan lähes kaikki muutkin asiat on jo hoidettu, joten enää on muutto ja siivoukset edessä. Hmm, netti pitää vielä irtisanoa ensi viikolla.

Kesä menee siis melko pitkälti noissa muuttohommissa kun pitää jonkin verran myös sisustaa uutta asuntoa. Vuokra nousee noin satasella ja neliöitä tulee parisenkymmentä lisää. Syksyllä todennäköisesti jatkan noita samoja työhommia mitä tänä keväänäkin tein.

Pitääpä laittaa yksi hyvä kappale ja musiikkivideo kun näitäkin vielä jonkin verran tehdään.

#75

Hemmetin työt kun aiheuttavat univajetta. Onneksi tänään sai taas nukkua pidempään, ja nyt onkin taas mukavan levännyt olo.

Illalla selviää loppuvatko Suomen pelit kotikisoissa. Jenkkejä vastaan tuli aika tylysti kuonoon edellisessä pelissä, mutta jospa nuo pystyisivät illalla pikkaisen skarppaamaan. En ole hommannut maksukanavapakettia kisojen takia, joten muiden joukkueiden, ja koko mm-kisojen, seuraaminen on jäänyt melko vajaaksi.

Tänään on tosiaan vapaapäivä, joka pitäisi tietysti käyttää lukemiseen, mutta ei helvetti kun tuntuu vaikealta. En vain saa itseäni kirjojen ääreen, ja vaikka saisinkin, en pysty keskittymään tarpeeksi. Tuntuu ettei kiinnosta eikä mitään jää mieleen. Pääsykokeet lähestyvät ja tiedän, että jos vain jaksaisin vähän aikaa puristaa niin opiskelupaikan saaminen olisi vielä mahdollista, mutta en vain pysty. Toivottavasti ihmiset eivät kyselisi pääsykokeista tai mistään muustakaan yhtään mitään. En jaksaisi vastata kenellekään mitään kun en itsekään tiedä mitä haluan tai mikä kiinnostaa. Vituttaa koko paska.

#74

Päätin eilen olla laittamatta herätystä aamuksi ja nukkua pitkään. Univelkaa oli kertynyt jonkin verran eikä tänään tarvinnut nousta aikasin töihin, joten akkujen latailuun oli varsin hyvä tilaisuus. Nukuin käsittääkseni ainakin kymmenisen tuntia ja olo on levännyt vaikka taisinkin nähdä painajaisia.

Olen päättänyt pitää stressivapaan päivän eli yritän olla murehtimatta pääsykokeita enkä pakota itseäni lukemaan. Ajattelin vähän siivoilla asuntoa mikä ei ole varsinaisesti lempipuuhaani, mutta sen vaikutus voi olla varsin terapeuttinen. Kyllähän se on sitten kivaa kun ei ole likaisia astioita joka paikassa, pinnat ovat puhtaita eivätkä villakoirat juoksentele. Ehkä jopa lähden myöhemmin tänään kirjastolle lukemaan - tosin ainoastaan, jos tuntuu siltä.

#73

Vuodenvaihde oli melko synkeää aikaa, ja sama jatkui oikeastaan melko pitkälle tätä vuotta. Muutaman kuukauden asiat tuntuvat melko kaukaisilta vaikka eipä tämä nykyhetkikään aina tunnu miltään riemuvoitolta. Asiat ovat kuitenkin jossain määrin menneet eteenpäin, ja masiksen kanssa väännetään ehkä tasuria talven osalta, tällä hetkellä. Voi toki olla, että aika kultaa muistot, ja mielen muodostamat defenssit johtavat minua harhaan, lakaisten synkemmät ajat maton alle, jotta juuri tähän hetkeen sekä tulevaan olisi helpompi suhtautua. Oli miten tahansa - en valita.

Olen ollut työhommissa jokusen viikon, ja mukavaa on ollut. Työporukka koostuu todella leppoisista ihmisistä, joten selviytyminen on ollut varsin helppoa. Työtehtävät ovat suhteellisen itsenäisiä, joten jatkuvaa vuorovaikutusta ei tarvitse kestää, heh. Työt jatkuvat kesään asti, tarkkaa päättymispäivämäärää en varmuudella muista.

Pääsykokeisiin lukeminen ei ole vielä sujunut aivan kuten olin etukäteen asian päässäni suunnitellut, mutta onhan tässä onneksi vielä aikaa. Haen kahteen paikkaan, joista toinen on sama kuin viime vuonna, ja toinen on sitten eri. Itse asiassa uusi kohde on se mihin viime vuonnakin olin alunperin hakemassa. En ehtinyt saada pääsykoekirjaa ajoissa, mutta tällä kertaa päätin sitten ostaa sen kun oli suhteellisen edullinenkin.

Pääsiäisen aion viettää melko rauhallisesti. Olen tavallisesti lähtenyt vanhempieni luokse, mutta tällä kertaa päätin jäädä tänne. Lähden sitten pääsykokeiden ja töiden päättymisen jälkeen vähän pidemmäksi aikaa. Aion lueskella, tehdä kotihommia ja ulkoilla tässä pääsiäisen aikana. Tiistaina sitten töihin.

Olen tänään ottanut jonkin verran olutta. Ei ole ollut sellaista fiilistä pitkään aikaan, ja nytkin olin tavallaan vähän kuin etukäteen päättänyt, että otan. Melko rauhallisesti tämäkin ilta on mennyt enkä ole mihinkään ollut lähdössä missään vaiheessa. Kunhan vain kuuntelen musiikkia ja otan rennosti.

Olisihan tässä oikeastaan aika paljonkin kaikkea mistä kirjoittaa, mutta ehkä tarvitsen vielä hiukan etäisyyttä. En ole pitkään aikaan tuntenut halua puhua tai kirjoittaa asioista. Noh, pitää katsella miltä tuntuu ja kirjoitella, jos viitsin.

#72

Olin uudenvuodenaattona yksin. Ulkoa kuului paukahtelua, muuten päivä oli tavanomainen.

Näen outoja, monikerroksisia painajaisia. Unissa ymmärrän, että olen nähnyt saman ennenkin, mutta luulen olevani hereillä - luulen siis, että aiemmin nähdyt painajaiset toteutuvat. Kun herään, kestää aikansa ennen kuin tajuan nähneeni unta, ja olo normalisoituu, ja samalla helpotun.