Heips. Juon olutta, syön kuivaalihaa ja kuuntelen ensimmäistä kertaa uutta Primordialia. Lätkän MM-kisatkin alkoivat, joten mikäs tässä on notkuessa.
Huomenna on se varsinainen ryyppypäivä, mutta otin näköjään pienen varaslähdön. Enpä minä mitään hirmuisia kännejä tänään jaksa vetää, kunhan huvikseni tissuttelen. Tuskin huomennakaan hirveästi juon. Eipä sitä tosin ikinä tiedä kuinka innostuu kun rupeaa kaljottelemaan. Olen menossa huomenna kaverin luokse katsomaan Suomen ensimmäistä peliä, joka on siis Tanskaa vastaan, jolta tuli viimeksi turpaan. Jotkut kaverit ovat aikoneet aloittaa juopottelun huomenna jo hyvissä ajoin, mutta minua ei ainakaan aikaisemmin hirveästi vappuriennot kiinnostaneet. Mutta senpä näkee tosiaan sitten huomenna.
Olen nukkunut tällä viikolla tosi omituisesti. En vain jaksa nukkua kovin paljoa. Koko ajan on periaatteessa aikamoiset univelat, mutta iltaisin ei vain nukuta. Herään joskus aamuyöstä enkä nuku sen jälkeen ollenkaan. Puoliltapäivin rupeaa hieman väsyttämään, mutta sekin menee melko äkkiä ohi. Ehkä nukun sitten jonakin yönä 16h. Aion vielä tämän viikonlopun sluibailla, mutta ensi viikolla alkaa armoton lukeminen ja kuntoilu! Ihan tosi.
Mulla oli jossakin välissä aikomuksena kirjoittaa hyvinkin syvällinen, pohtiva ja paatoksellinen päivitys, mutta enpä olekaan jaksanut. Laitoin sunnuntaipäivää varten ostetun pakastepizzan uuniin, joten olen ehkä sittenkin hieman humalassa. Kännissä se on aina niin kiva syödä. Ehkä kirjoitan filosofisemman päivityksen myöhemmin. Pakko kuitenkin sanoa sen verran omista tuntemuksistani, että olen mielestäni kehittynyt tietyllä tavalla parempaan suuntaan viime aikoina. Osaan suhtautua menneisiin asioihin hieman keveämmin enkä ota kaikkia asioita liian vakavasti. Mulla on myös suunnitelmia tulevaisuutta varten. Olen vuosikaudet vain ajelehtinut ympäriinsä, vailla päämäärää. Olen tuntenut itseni todella irralliseksi. Tunnen toisaalta niin vieläkin, ainakin jollakin tasolla, mutta ainakin mulla on nyt jonkinlaisia tavoitteita. Ne eivät ehkä ole niitä, joita minuuden syvimmällä tasollani haluan tavoitella, mutta elämän realiteetit huomioonottaen, ne ovat tulleet ajankohtaisiksi. Ainakin ne mukailevat omaa luonnettani, enkä hakeudu sellaisten asioiden pariin, joissa en viihdy. Onhan sekin askel oikeaan suuntaan. Mennään sitten vaikka kiertoreittejä pitkin, kunhan perille päästään.
Mulla on tietyllä tavalla parempi olo, mutta ahdistus ei näytä hellittävän millään - ei siihen taida lääkkeet auttaakaan. Tietyt kaavat toistuvat, ja kun ajattelu- ja käyttäytymismallit ovat juurtuneet syvälle, niistä on helvetin vaikea päästä eroon. Tarvitsen sitä terapiaa. Tuosta edelliskappaleen "perillepääsystä" tulee negatiivisia mielleyhtymiä, ja ahdistun. Pelkään että pääsen joskus perille, elämäntehtäväni on täytetty ja kuolen. Pelkoni ovat irrationaalisia, mutta en uskalla olla uskomatta niihin.
Hmm hmm, jostakin syystä ajaudun usein kaljoitellessa kuuntelemaan Primordialia. Loistava yhtye, joka soittaa tunteikasta musiikkia, tavallisesti hieman paasaavalla sanomalla. Laulaja Alan "Nemtheanga" Averill on lukenut ja fiksu mies. Ymmärrän jos jotkut ajattelevat hänen olevan hieman ylimielinenkin, mutta se on ehkä hänen oman mielenlujuutensa aiheuttamaa harhaa. Luin jo kauan aikaa sitten Nemtheangan blogipäivityksiä, joissa hän kritisoi Irlannin katolista kirkkoa sekä valtion rappeutunutta taloustilannetta. Myöhemminhän valtio sitten ajatuikin talouskriisiin, ja katolisen kirkon pappien harrastama, vuosikymmeniä jatkunut lasten hyväksikäyttö, paljastui.
Perhana. Olen huomannut että humalassa ajatukseni kulkee jollakin tavalla selkeämmin, mutta toisaalta myös huonommin. Nytkin olisi todennäköisesti paljon asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa, mutta en saa niitä välttämättä mieleeni. Toisaalta, selvinpäin en jaksa aina edes yrittää kirjoittaa vaikka olisi jotakin sanottavaa. Tämäkin kirjoitus oli hieman humalaisen sällin ajatuksenvirtaa. Ehkä olisi hyvä lopettaa tähän ja jatkaa kaljoittelua ainakin jonkin aikaa.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Back
Kämpillä jälleen. Tulin samalla kyydillä millä meninkin, ja auto oli molemmilla kerroilla täynnä. Kivaahan se on kun pääsee henkilöauton kyydissä, joka tulee pihalta hakemaan, mutta on kuitenkin pikkaisen nihkeää istuskella usean tunnin ajan epämukavassa asennossa tilanpuutteen takia. Säästipähän kuitenkin kivasti rahaa kun ei tarvinnut käyttää julkisia.
Pääsykokeisiin on noin kuukausi aikaa. Aika uskomatonta kuinka vähän olen lukenut. Olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa, mutta kun ei vain saa aikaiseksi, perkele. Täytynee ottaa hurja loppukiri ja toivoa, että jäisi asioita mieleen. Kuntokuurikin pitäisi aloittaa. Kävin puntarilla ja hyi. Urheilin jonkin verran tuolla kotikonnuilla, mutta aina kun siellä käy niin joka paikassa keitetään sumpit ja työnnetään pullaa suuhun - ei pääse kevenemään. Lenkkarit muistin ottaa mukaan.
Näin tänä aamuna entistä työnjohtajaa. Aikaisemmin olen hieman vältellyt kulkemasta samoilla seuduilla, ettei tarvitsisi vääntää mitään kiusallista smalltalkia. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin puhuvani ihan sujuvaa suomenkieltä. Heitin jopa vähän läppää. Sellaisia typeriä sutkautuksia.
Pääsykokeisiin on noin kuukausi aikaa. Aika uskomatonta kuinka vähän olen lukenut. Olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa, mutta kun ei vain saa aikaiseksi, perkele. Täytynee ottaa hurja loppukiri ja toivoa, että jäisi asioita mieleen. Kuntokuurikin pitäisi aloittaa. Kävin puntarilla ja hyi. Urheilin jonkin verran tuolla kotikonnuilla, mutta aina kun siellä käy niin joka paikassa keitetään sumpit ja työnnetään pullaa suuhun - ei pääse kevenemään. Lenkkarit muistin ottaa mukaan.
Näin tänä aamuna entistä työnjohtajaa. Aikaisemmin olen hieman vältellyt kulkemasta samoilla seuduilla, ettei tarvitsisi vääntää mitään kiusallista smalltalkia. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin puhuvani ihan sujuvaa suomenkieltä. Heitin jopa vähän läppää. Sellaisia typeriä sutkautuksia.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Pohjoiseen
Taisin nähdä eilen vaaliehdokkaani bussissa. Siis hänet, jota vahingossa äänestin. Jäätiin samalla pysäkillä pois eli ilmeisesti samoilla hoodeilla asutaan. Mikäli nyt sitten edes oli sama henkilö.
Lähden tänään vanhempieni luo ja tulen takaisin ensi viikolla. Kiva kun pääsee vähäksi aikaa jonnekin muualle täältä varsin ahdistavaksi käyneestä ympäristöstä. Takaisin lähtiessä pitää muistaa ottaa lenkkarit mukaan kun jätin ne vahingossa sinne viime syksynä. Haluttaakin jo alkaa taas käydä lenkillä ja päästä takaisin kondikseen.
Eipäs minulla tämän ihmeempiä. Vielä vähän tiskausta, suihku ja sitten matkaan.
Lähden tänään vanhempieni luo ja tulen takaisin ensi viikolla. Kiva kun pääsee vähäksi aikaa jonnekin muualle täältä varsin ahdistavaksi käyneestä ympäristöstä. Takaisin lähtiessä pitää muistaa ottaa lenkkarit mukaan kun jätin ne vahingossa sinne viime syksynä. Haluttaakin jo alkaa taas käydä lenkillä ja päästä takaisin kondikseen.
Eipäs minulla tämän ihmeempiä. Vielä vähän tiskausta, suihku ja sitten matkaan.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Onnistumisia
On ollut tarkoitus kirjoitella, mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen ollut taas reilut pari viikkoa yksin; kaupan kassatyöntekijän tervehtiminen on yhtä kuin sosiaalinen elämäni. Elän siis oman pääni sisällä eikä asioista kirjoittaminenkaan ole aina helpompaa kuin suullinen vuorovaikutus, vaikka toisin voisi ehkä luulla.
Tänään on vaalit. Mulla ei ole mitään suosikkipuoluetta tai -ehdokasta, jota tavallisesti kannatan, mutta päätin kuitenkin äänestää. Olin alunperin ajatellut, että ottaisin ehdokkaan SDP:n puolueesta, koska demarit vaikuttavat ihan järkevältä puolueelta, joka ajaa hyviä asioita. Luin ehdokkaiden vastauksia vaalikoneelta enkä ollut kovin tyytyväinen. Jotkut eivät perustelleet näkemyksiään mitenkään ja joidenkin vastaukset olivat ristiriitaisia ja epäselviä. Niinpä päätin alkaa etsiä sopivaa henkilöä jostain muualta. Meinasin jo luovuttaa ja olla äänestämättä, koska sopivaa kandidaattia ei meinannut löytyä. Lopulta kuitenkin päädyin lukemaan erään Vihreiden ehdokkaan kirjoituksia ja vakuutuin nopeasti - tässä on etsimäni henkilö, numero 100. Pääsin sittenkin äänestämään (kunpa olisinkin luovuttanut).
Niinpä lähdin asunnoltani, ja käytävällä näin kuinka musliminainen (vaatetuksen ja ihonvärin perusteella ilmeisesti musliminainen) meni asuntoon, jossa vielä jokin aika sitten asui joku toinen. Olin hieman hermostunut kun lähdin äänestyspaikalle, joka oli tuossa parin minuutin kävelymatkan päässä. Mainittakoon, että mulla on siis tällä hetkellä kaksi eri lääkitystä, toista otan iltaisin univaikeuksiin ja toista masennuslääkettä sitten aamulla. Mulla on kuitenkin paljon neuroottisempi olo ja enemmän pakkoajatuksia kuin pitkään aikaan. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Salissa oli ainakin neljä ihmistä istuskelemassa ja menin vasempaan reunaan ja ojensin ajokorttini. Hetken päästä virkailija sanoi, että minun täytyy mennä tuohon toiseen päähän. En huomannut, että äänestäjät jaettiin sukunimen mukaan. Niinpä menin hieman nolostuneena toiselle puolelle ja aloin hermoilla ja täristä jonkin verran. Sain äänestyslapun ja kävelin äänestyspaikalle. Puolittain avonaisessa kopissa oli pari lyijykynää ja kopin alatasoon kaiverrettu "101". Hieman huvittuneena mietiskelin itsekseni että siinä joku yrittää vaikuttaa vielä äänestäjiin. Kirjoitin ehdokkaani numeron lapulle, vein sen leimattavaksi ja sujautin paperin laatikkoon. Tyytyväisenä ja itsestäni ylpeänä kävelin ulko-ovelle.
Muutaman sekunnin päästä tulin ulos ja sitten se iski. Mietin että ei jumalauta... Mitä helvettiä tuolla salissa äsken tapahtui? Kirjoitin siihen lapulle ajatuksissani 101 enkä 100! Kävin tilannetta päässäni läpi ja vakuutuin koko ajan enemmän siitä, että kirjoitin väärän ehdokkaan numeron lapulle. Muistan kuinka tarkastelin numeroita, ja että siinä oli todellakin numerot 1,0 ja 1. Tein ykkösistä sellaisia viivoja ilman sitä pientä sakaraa, koska mulla on sellainen mielikuva etä sellaisia ykkösistä kuuluu tehdä äänestyksessä. Numerot 1,0 ja 1 peräkkäin kirjoitettuna näyttää hieman lol -lyhenteeltä. Ei helvetti. Äänestin väärää ehdokasta.
Kävelin kotiin epäuskoisen ja häpeällisen olon vallatessa mieleni. Oma alitajuntani teki tepposen. Tai ehkä se oli jonkin korkeamman johdatusta? Ei, en voi syyttää mokasta muita kuin itseäni. Mulla oli tarkoituksena käydä äänestyksen jälkeen hakemassa ärrältä jotain hyvää, mutta kävelinkin suoraan kotiin. Ei tehnyt mieli herkkuja, enkä tuntenut enää itseäni tai tekoani palkitsemisen arvoisena. Naapurin mukavan oloinen nuori jannu tuli vastaan äänestyspaikalle. Olikohan se eilen kun näin hänet viemässä ruoantähteitä biokeräykseen, ja nyt menemässä äänestämään. Sälli on siis todennäköisesti ympäristöstään tietoinen, fiksu ihminen.
Miten helvetissä voin tuollaisenkin asian tunaroida? Olen viimeiset kaksi viikkoa viettänyt käytännössä neljän seinän sisällä, ja kun kerrankin on jokin asia suoritettavana niin minä mokaan senkin. Olin aivan helvetin häpeissäni ja kun saavuin hissiin ja katsoin itseäni peilistä, olin aivan punainen. Osa oli ehkä valtavan häpeän aiheuttamaa, mutta kyllähän tuolla ulkona oli myös melkoinen tuuli. En tiedä, vittu.
Kun tulin kotiin, katsoin netistä kenelle olen ääneni antanut. Sen oli saanut joku Nato -myönteinen, ulkomaalaissyntyinen nainen. Facepalmailin kotona pitkään ja hartaasti. Olisin halunnut viinaa, mutta baarikaapin olen ryypännyt tyhjäksi aikoja sitten enkä ole ostanut tilalle uutta tavaraa. Tililläni oli alle 5 euroa rahaa, joten kaljoittelutkin jäivät haaveeksi. Tupakkaa sentään oli, ja johan sitä olikin pari viikkoa oltu polttamatta. Laitanpa tähän väliin pari ehdokkaani kommenttia. Ylen vaalikoneen toinen kohta: Suomessa on korruptiota, joka vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Ehdokkaani vastaus, "Jotkut lahjonta on raportoitu uutinen, mutta tämä ei vaikuta mitään päätöksiä." ja kohta 3: Kouluissa ja oppilaitoksissa on otettava käyttöön viikoittainen kasvisruokapäivä. Tähän ehdokas vastasi, "Kasvissyönti on terveellistä ja se suojelee myös eläinten tappaminen. Olen myös 99% kasvissyöjä." Fuck me to tears.
Olen varmaan ainoa koko vitun maassa, joka kämmäsi tuolla tavalla. Yritin olla kunnon kansalainen ja äänestää mielestäni hyvää ehdokasta. Käytin tuntikausia sopivan henkilön löytämiseen ja laitoin lappuun väärän ehdokkaan numeron, well done. Ehkä jossain joku dorka on kirjoittanut lappuun keppareilla TIMO SOINI, jättänyt lapun tyhjäksi tai jotain muuta turhaa, mutta noin huonosti tuskin kukaan muu on tunaroinut. Kirjoitan tästä jokseenkin anonyyminä enkä aio kertoa kämmäyksestä kenellekään. Onneksi on tämä blogi, johon saa vuodattaa ja raottaa omaa typeryyttään. Jotenkin menin siinä tilanteessa lukkoon, pää ei toiminut kun en huomannut virhettä. Ikään kuin ympäristö olisi sumun peitossa enkä näe todellisuutta normaalisti, tai en ainakaan pysty toimimaan normaalisti tietyissä tilanteissa.
Jahas, tätä kirjoittaessa vaalit ovat jo aika lailla ratkenneet eikä kumpikaan ehdokkaistani päässet eikä se oikea ehdokas olisi päässyt vaikka olisin onnistunut häntä äänestämään. Oi voi. Pizzakin paloi päivällä uuniin. Lopullisesti päivästä täydellisen teki se, kun hävisin puolessa tunnissa ~400 dollaria nettipokeriin. Tosin päivällä voitin reilut 300 dolsua, enkä siis jäänyt päivältä tappiolle kuin noin $70. Toivottavasti huomenna tulee viime viikon kotiutukset tilille niin saisi kaupasta ruokaa.
Tänään on vaalit. Mulla ei ole mitään suosikkipuoluetta tai -ehdokasta, jota tavallisesti kannatan, mutta päätin kuitenkin äänestää. Olin alunperin ajatellut, että ottaisin ehdokkaan SDP:n puolueesta, koska demarit vaikuttavat ihan järkevältä puolueelta, joka ajaa hyviä asioita. Luin ehdokkaiden vastauksia vaalikoneelta enkä ollut kovin tyytyväinen. Jotkut eivät perustelleet näkemyksiään mitenkään ja joidenkin vastaukset olivat ristiriitaisia ja epäselviä. Niinpä päätin alkaa etsiä sopivaa henkilöä jostain muualta. Meinasin jo luovuttaa ja olla äänestämättä, koska sopivaa kandidaattia ei meinannut löytyä. Lopulta kuitenkin päädyin lukemaan erään Vihreiden ehdokkaan kirjoituksia ja vakuutuin nopeasti - tässä on etsimäni henkilö, numero 100. Pääsin sittenkin äänestämään (kunpa olisinkin luovuttanut).
Niinpä lähdin asunnoltani, ja käytävällä näin kuinka musliminainen (vaatetuksen ja ihonvärin perusteella ilmeisesti musliminainen) meni asuntoon, jossa vielä jokin aika sitten asui joku toinen. Olin hieman hermostunut kun lähdin äänestyspaikalle, joka oli tuossa parin minuutin kävelymatkan päässä. Mainittakoon, että mulla on siis tällä hetkellä kaksi eri lääkitystä, toista otan iltaisin univaikeuksiin ja toista masennuslääkettä sitten aamulla. Mulla on kuitenkin paljon neuroottisempi olo ja enemmän pakkoajatuksia kuin pitkään aikaan. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Salissa oli ainakin neljä ihmistä istuskelemassa ja menin vasempaan reunaan ja ojensin ajokorttini. Hetken päästä virkailija sanoi, että minun täytyy mennä tuohon toiseen päähän. En huomannut, että äänestäjät jaettiin sukunimen mukaan. Niinpä menin hieman nolostuneena toiselle puolelle ja aloin hermoilla ja täristä jonkin verran. Sain äänestyslapun ja kävelin äänestyspaikalle. Puolittain avonaisessa kopissa oli pari lyijykynää ja kopin alatasoon kaiverrettu "101". Hieman huvittuneena mietiskelin itsekseni että siinä joku yrittää vaikuttaa vielä äänestäjiin. Kirjoitin ehdokkaani numeron lapulle, vein sen leimattavaksi ja sujautin paperin laatikkoon. Tyytyväisenä ja itsestäni ylpeänä kävelin ulko-ovelle.
Muutaman sekunnin päästä tulin ulos ja sitten se iski. Mietin että ei jumalauta... Mitä helvettiä tuolla salissa äsken tapahtui? Kirjoitin siihen lapulle ajatuksissani 101 enkä 100! Kävin tilannetta päässäni läpi ja vakuutuin koko ajan enemmän siitä, että kirjoitin väärän ehdokkaan numeron lapulle. Muistan kuinka tarkastelin numeroita, ja että siinä oli todellakin numerot 1,0 ja 1. Tein ykkösistä sellaisia viivoja ilman sitä pientä sakaraa, koska mulla on sellainen mielikuva etä sellaisia ykkösistä kuuluu tehdä äänestyksessä. Numerot 1,0 ja 1 peräkkäin kirjoitettuna näyttää hieman lol -lyhenteeltä. Ei helvetti. Äänestin väärää ehdokasta.
Kävelin kotiin epäuskoisen ja häpeällisen olon vallatessa mieleni. Oma alitajuntani teki tepposen. Tai ehkä se oli jonkin korkeamman johdatusta? Ei, en voi syyttää mokasta muita kuin itseäni. Mulla oli tarkoituksena käydä äänestyksen jälkeen hakemassa ärrältä jotain hyvää, mutta kävelinkin suoraan kotiin. Ei tehnyt mieli herkkuja, enkä tuntenut enää itseäni tai tekoani palkitsemisen arvoisena. Naapurin mukavan oloinen nuori jannu tuli vastaan äänestyspaikalle. Olikohan se eilen kun näin hänet viemässä ruoantähteitä biokeräykseen, ja nyt menemässä äänestämään. Sälli on siis todennäköisesti ympäristöstään tietoinen, fiksu ihminen.
Miten helvetissä voin tuollaisenkin asian tunaroida? Olen viimeiset kaksi viikkoa viettänyt käytännössä neljän seinän sisällä, ja kun kerrankin on jokin asia suoritettavana niin minä mokaan senkin. Olin aivan helvetin häpeissäni ja kun saavuin hissiin ja katsoin itseäni peilistä, olin aivan punainen. Osa oli ehkä valtavan häpeän aiheuttamaa, mutta kyllähän tuolla ulkona oli myös melkoinen tuuli. En tiedä, vittu.
Kun tulin kotiin, katsoin netistä kenelle olen ääneni antanut. Sen oli saanut joku Nato -myönteinen, ulkomaalaissyntyinen nainen. Facepalmailin kotona pitkään ja hartaasti. Olisin halunnut viinaa, mutta baarikaapin olen ryypännyt tyhjäksi aikoja sitten enkä ole ostanut tilalle uutta tavaraa. Tililläni oli alle 5 euroa rahaa, joten kaljoittelutkin jäivät haaveeksi. Tupakkaa sentään oli, ja johan sitä olikin pari viikkoa oltu polttamatta. Laitanpa tähän väliin pari ehdokkaani kommenttia. Ylen vaalikoneen toinen kohta: Suomessa on korruptiota, joka vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Ehdokkaani vastaus, "Jotkut lahjonta on raportoitu uutinen, mutta tämä ei vaikuta mitään päätöksiä." ja kohta 3: Kouluissa ja oppilaitoksissa on otettava käyttöön viikoittainen kasvisruokapäivä. Tähän ehdokas vastasi, "Kasvissyönti on terveellistä ja se suojelee myös eläinten tappaminen. Olen myös 99% kasvissyöjä." Fuck me to tears.
Olen varmaan ainoa koko vitun maassa, joka kämmäsi tuolla tavalla. Yritin olla kunnon kansalainen ja äänestää mielestäni hyvää ehdokasta. Käytin tuntikausia sopivan henkilön löytämiseen ja laitoin lappuun väärän ehdokkaan numeron, well done. Ehkä jossain joku dorka on kirjoittanut lappuun keppareilla TIMO SOINI, jättänyt lapun tyhjäksi tai jotain muuta turhaa, mutta noin huonosti tuskin kukaan muu on tunaroinut. Kirjoitan tästä jokseenkin anonyyminä enkä aio kertoa kämmäyksestä kenellekään. Onneksi on tämä blogi, johon saa vuodattaa ja raottaa omaa typeryyttään. Jotenkin menin siinä tilanteessa lukkoon, pää ei toiminut kun en huomannut virhettä. Ikään kuin ympäristö olisi sumun peitossa enkä näe todellisuutta normaalisti, tai en ainakaan pysty toimimaan normaalisti tietyissä tilanteissa.
Jahas, tätä kirjoittaessa vaalit ovat jo aika lailla ratkenneet eikä kumpikaan ehdokkaistani päässet eikä se oikea ehdokas olisi päässyt vaikka olisin onnistunut häntä äänestämään. Oi voi. Pizzakin paloi päivällä uuniin. Lopullisesti päivästä täydellisen teki se, kun hävisin puolessa tunnissa ~400 dollaria nettipokeriin. Tosin päivällä voitin reilut 300 dolsua, enkä siis jäänyt päivältä tappiolle kuin noin $70. Toivottavasti huomenna tulee viime viikon kotiutukset tilille niin saisi kaupasta ruokaa.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
###
Huihai kun vituttaa.
Olen ollut aika tuhlailevainen viime aikoina ja totta helvetissä sitten tulee kaikki mahdolliset laskut samaan syssyyn. Tuhlailevalla tarkoitan sitä, että olen ostanut alennuksesta pari takkia sekä käynyt kerran viihteellä. Melko pienestä ne rahat vähenee ja kaiken lisäksi mulle oli tullut Kelalta vuokran vuositarkistus, jonka takaisinlähettämispäivämäärä on umpeutunut, joten asumistuki ilmeisesti lakkautetaan ja sitä pitää hakea uudestaan. Siinähän ei kova homma ole kun sen voi netissäkin tehdä, mutta vituttaa jos sitäkään tukea ei saa nyt vähään aikaan. En ollut huomannut sitä lappua, koska mulle tulee sieltä koko ajan noita maksuilmoituksia sairaspäivärahan tai työmarkkinatuen maksamisesta enkä ollut ilmeisesti kiinnittänyt tuohon tarpeeksi huomiota.
Muutenkin armoton vitutus jatkuvasti päällä. On hemmetin ärtynyt olo ja haluaisin röökiä. Mulla on tuolla kaapissa aski, mutta enpä ole vielä sortunut. Jos mulla ei olisi tuota askia niin olisin varmaan käynyt ostamassa ja polttanut. Kai sitä syntyy enemmän kiusausta sellaisesta, jota ei ole välittömästi saatavilla.
Paikat on aivan jumissa, varsinkin niska ja hartiat. Välillä tuntuu että voisi oksentaa. Niska ja kaula on niin jumissa ettei henki kulje kunnolla ja tulee kakomisrefleksi. En tiedä sitten voisiko tuo olla jotain vakavampaakin. Burana ja tulehdusgeeli ovat auttaneet jonkin verran. Onhan nämä elämäntavatkin taas viime aikoina menneet siihen suuntaan ettei ihme jos paikkoja kolottaa. Eilen harrastin pitkästä aikaa liikuntahommeleita ja heti tuntui vaikuttavan unen laatuun positiivisesti. Nukuin hieman paremmin kuin yli viikkoon.
Tänään oli yhteishaun viimeinen päivä ja muistin jopa tehdä hakemuksen (eilen). Vielä kun saisi luettua. Ensimmäinen koe on nykyisellä paikkakunnalla ja kaksi seuraavaa muualla. Täytyy lähteä toista pääsykoetta edeltävänä päivänä reissuun ja olla hotellissa yötä. Seuraavalla paikkakunnalla mulla onkin onneksi jo yöpymispaikka tiedossa. Melkoisesti menee rahaa tuohon reissaamiseen eikä välttämättä edes pääse mihinkään kouluun. Täytyy kuitenkin yrittää tsempata nämä vajaa kaksi kuukautta, ettei aivan turhaan menisi nuo rahat ja kaikki se vaiva. Olin aluksi sellaisella asenteella liikkeellä että "noh, kunhan yritän, en ota sen enempää paineita", mutta nyt opiskelupaikan saaminen tuntuu jo pakolliselta. En vain tiedä mitä teen, jos en pääse opiskelemaan. Vaikka koulu onkin mulle yksi kaikkein ahdistavimmista paikoista, on sinne silti päästävä. Mitä muutakaan voisin tehdä. En jaksa enää tällaista. Joihinkin perusduunarin hommiin en voi itseäni kuvitella, joten täytyy kouluttautua. Ja eiköhän se psykoterapian tuella jotenkin onnistuisi, mikäli olen sellaiseen pääsemässä.
Heheh. Muistin juuri, että viikonloppuna kaupassa jollakin naisella oli samanlaiset housut jalassa ku mulla :( Minähän en naisten housuja käytä vaan hän käyttää miesten housuja. Tai sitten molemmat käyttivät unisex-housuja :S
Olen ollut aika tuhlailevainen viime aikoina ja totta helvetissä sitten tulee kaikki mahdolliset laskut samaan syssyyn. Tuhlailevalla tarkoitan sitä, että olen ostanut alennuksesta pari takkia sekä käynyt kerran viihteellä. Melko pienestä ne rahat vähenee ja kaiken lisäksi mulle oli tullut Kelalta vuokran vuositarkistus, jonka takaisinlähettämispäivämäärä on umpeutunut, joten asumistuki ilmeisesti lakkautetaan ja sitä pitää hakea uudestaan. Siinähän ei kova homma ole kun sen voi netissäkin tehdä, mutta vituttaa jos sitäkään tukea ei saa nyt vähään aikaan. En ollut huomannut sitä lappua, koska mulle tulee sieltä koko ajan noita maksuilmoituksia sairaspäivärahan tai työmarkkinatuen maksamisesta enkä ollut ilmeisesti kiinnittänyt tuohon tarpeeksi huomiota.
Muutenkin armoton vitutus jatkuvasti päällä. On hemmetin ärtynyt olo ja haluaisin röökiä. Mulla on tuolla kaapissa aski, mutta enpä ole vielä sortunut. Jos mulla ei olisi tuota askia niin olisin varmaan käynyt ostamassa ja polttanut. Kai sitä syntyy enemmän kiusausta sellaisesta, jota ei ole välittömästi saatavilla.
Paikat on aivan jumissa, varsinkin niska ja hartiat. Välillä tuntuu että voisi oksentaa. Niska ja kaula on niin jumissa ettei henki kulje kunnolla ja tulee kakomisrefleksi. En tiedä sitten voisiko tuo olla jotain vakavampaakin. Burana ja tulehdusgeeli ovat auttaneet jonkin verran. Onhan nämä elämäntavatkin taas viime aikoina menneet siihen suuntaan ettei ihme jos paikkoja kolottaa. Eilen harrastin pitkästä aikaa liikuntahommeleita ja heti tuntui vaikuttavan unen laatuun positiivisesti. Nukuin hieman paremmin kuin yli viikkoon.
Tänään oli yhteishaun viimeinen päivä ja muistin jopa tehdä hakemuksen (eilen). Vielä kun saisi luettua. Ensimmäinen koe on nykyisellä paikkakunnalla ja kaksi seuraavaa muualla. Täytyy lähteä toista pääsykoetta edeltävänä päivänä reissuun ja olla hotellissa yötä. Seuraavalla paikkakunnalla mulla onkin onneksi jo yöpymispaikka tiedossa. Melkoisesti menee rahaa tuohon reissaamiseen eikä välttämättä edes pääse mihinkään kouluun. Täytyy kuitenkin yrittää tsempata nämä vajaa kaksi kuukautta, ettei aivan turhaan menisi nuo rahat ja kaikki se vaiva. Olin aluksi sellaisella asenteella liikkeellä että "noh, kunhan yritän, en ota sen enempää paineita", mutta nyt opiskelupaikan saaminen tuntuu jo pakolliselta. En vain tiedä mitä teen, jos en pääse opiskelemaan. Vaikka koulu onkin mulle yksi kaikkein ahdistavimmista paikoista, on sinne silti päästävä. Mitä muutakaan voisin tehdä. En jaksa enää tällaista. Joihinkin perusduunarin hommiin en voi itseäni kuvitella, joten täytyy kouluttautua. Ja eiköhän se psykoterapian tuella jotenkin onnistuisi, mikäli olen sellaiseen pääsemässä.
Heheh. Muistin juuri, että viikonloppuna kaupassa jollakin naisella oli samanlaiset housut jalassa ku mulla :( Minähän en naisten housuja käytä vaan hän käyttää miesten housuja. Tai sitten molemmat käyttivät unisex-housuja :S
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Viikonlopun huumaa
Viime aikoina on ahdistanut paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Tuntuu vaikealta saada mitään aikaiseksi, ja ihan helvetin vaikealta poistua asunnolta. Mitä kauemmin olen yksin neljän seinän sisällä, sitä vaikeammaksi lähteminen käy. Saan kotona luetuksi viikossa saman verran kuin kirjastossa päivän aikana. Turhaudun lukemiseen hetkessä ja kotona on niin helppo vain nousta tuolilta ja mennä vaikkapa koneelle.
Olen nukkunut suunnilleen puolen vuoden ajan joka yö kuin vauva, mutta viime aikoina univaikeudet ovat palanneet, ainakin osittain. Johtuu todennäköisesti ahdistuksesta ja stressistä. On sitä pöljä kun stressaa vaikka ei ole oikeastaan mitään mistä stressata. Hmm, en jaksa valittaa enempää. Tupakkaa en ole muuten polttanut.
Olen nukkunut suunnilleen puolen vuoden ajan joka yö kuin vauva, mutta viime aikoina univaikeudet ovat palanneet, ainakin osittain. Johtuu todennäköisesti ahdistuksesta ja stressistä. On sitä pöljä kun stressaa vaikka ei ole oikeastaan mitään mistä stressata. Hmm, en jaksa valittaa enempää. Tupakkaa en ole muuten polttanut.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Askeleita
Edellisen ryyppytoilailun jälkeinen morkkis alkaa hellittää. Silti ahdistaa välillä ihan helvetisti ja muutenkin olen aika jumissa. Olen nyt kuitenkin kolmatta päivää ilman röökiä eli sillä saralla olen ryhdistäytynyt, tosin aika paljon on tullut mussutettua herkkuja korvikkeena. Minulla on kai oraalifiksaatio.
Olen sentään kotosalla jonkin verran lukenut ja kotihommiakin tehnyt. Kohta pitäisi täyttää hakemus yliopistoihin, koska hakuaika loppuu 12.4. Alunperin oli tarkoitus ottaa jotain ammattikorkeitakin mukaan, mutta en vain ole löytänyt tarpeeksi kiinnostavia aloja. Ei ole hirveästi vaihtoehtojakaan, sillä monet amk:n pääsykokeet menevät päällekkäin noiden yliopistojen kokeiden kanssa. Aion kuitenkin ottaa jonkin kolmannen alan mukaan yhteisvalintaan. Kaksi koetta on muilla paikkakunnilla, joten kolmannen haluan suorittaa nykyisellä asuinkunnallani, ettei kevät/kesä menisi ihan stressaamiseksi. Pitää vielä pari päivää katsella ja miettiä eri vaihtoehtoja, mutta on siellä jo yksi aika varma kohde. Siihen olisi melko paksu pääsykoekirja luettavana, mutta en aio tuohon kovinkaan paljoa panostaa. Haen vain toissijaisena, päätavoitteet on noissa kahdessa muussa paikassa. Voisihan tuon kirjan silti hommata ja vaikka lukaista edes kerran läpi, jotta saisi siihen pääsykokeeseen edes jotain vastattua.
Eduskuntavaalitkin lähestyvät ja pitäisi valita ehdokas. Enpä ole tainnut koskaan ennen äänestää, en ainakaan muista että olisin. Pitänee tutkiskella noita eri vaalikoneita ja tarkkailla mitkä nimet siellä toistuu ja valita vaikka parikymmentä ehdokasta, joista otan sitten enemmän selvää. Mutta jooh, jospa sitä palaisi kirjan ääreen.
Olen sentään kotosalla jonkin verran lukenut ja kotihommiakin tehnyt. Kohta pitäisi täyttää hakemus yliopistoihin, koska hakuaika loppuu 12.4. Alunperin oli tarkoitus ottaa jotain ammattikorkeitakin mukaan, mutta en vain ole löytänyt tarpeeksi kiinnostavia aloja. Ei ole hirveästi vaihtoehtojakaan, sillä monet amk:n pääsykokeet menevät päällekkäin noiden yliopistojen kokeiden kanssa. Aion kuitenkin ottaa jonkin kolmannen alan mukaan yhteisvalintaan. Kaksi koetta on muilla paikkakunnilla, joten kolmannen haluan suorittaa nykyisellä asuinkunnallani, ettei kevät/kesä menisi ihan stressaamiseksi. Pitää vielä pari päivää katsella ja miettiä eri vaihtoehtoja, mutta on siellä jo yksi aika varma kohde. Siihen olisi melko paksu pääsykoekirja luettavana, mutta en aio tuohon kovinkaan paljoa panostaa. Haen vain toissijaisena, päätavoitteet on noissa kahdessa muussa paikassa. Voisihan tuon kirjan silti hommata ja vaikka lukaista edes kerran läpi, jotta saisi siihen pääsykokeeseen edes jotain vastattua.
Eduskuntavaalitkin lähestyvät ja pitäisi valita ehdokas. Enpä ole tainnut koskaan ennen äänestää, en ainakaan muista että olisin. Pitänee tutkiskella noita eri vaalikoneita ja tarkkailla mitkä nimet siellä toistuu ja valita vaikka parikymmentä ehdokasta, joista otan sitten enemmän selvää. Mutta jooh, jospa sitä palaisi kirjan ääreen.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Nättiä
Devinin keikka oli loistava, mutta sen jälkeen menikin aika pian filmi poikki. Kaveri lähti nukkumaan joskus puolen yön jälkeen ja itse kuulemma päätin jatkaa vielä baariin. Enpä minä tuon jälkeen paljoa muista.
Tarkastelin seuraavana päivänä kuitteja, ja viimeisen juoman olen ostanut ilmeisesti vähän ennen kahta. Todennäköisesti olen siis lähtenyt baarista kahden aikoihin pois. Mutta siitä mitä sen jälkeen on tapahtunut tai mihin olen mennyt, en tiedä. Jossain vaiheessa tokenin hieman ja tajusin olevani aivan eri puolella kaupunkia kuin missä pitäisi. Puhelin oli hävinnyt enkä voinut soittaa taksia, joten lähdin kävelemään kohti keskustaa ja siitä sitten kämpille. Paikat olivat ihan romuna, varsinkin oikea jalka, ja jouduinkin hieman ontuen kävellä. Sieltä missä hieman selvenin, on suunnilleen 10-15 km asunnolleni. Kävelin sitten kotiin ja olin perillä siinä 8-9 aikaan aamulla. Kotiin päästyäni olin jo sen verran ehtinyt selvetä, että tajusin kuinka typerä olen taas ollut. Melkoinen vitutus oli silloin ja ollut siitä asti, tosin pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Paikat ovat vieläkin hieman hajalla. Puhelimesta ei ole vielä tietoa, tosin en ole soittanut vielä mihinkään tiedustellakseni. Uuden sim -kortin sentään olen hakenut. Huomenna voisi soitella ja kysellä, jos vaikka kännykkä jostain löytyisi. Ei ole ensimmäinen puhelin, jonka olen kännissä kadottanut tai rikkonut.
Helvetti kun pitää olla niin tyhmä. En aio juoda ainakaan ennen vappua. Parempi kun en joisi enää ollenkaan. Ei ole kovin fiksua ryypätä päätä ihan mutkalle ja päätyä yksin hortoilemaan kaupungille tuntikausiksi. Vittu kun ei muista mitä on tapahtunut. Yksi sellainen todella hämärä muistikuva on, että olisin jossakin vaiheessa yrittänyt päästä taksiin tai jopa ollutkin taksissa, mutta en ole ainakaan kovin kauas sillä mennyt. Katselin seuraavana päivänä tilitietoja ja siellä olikin yksi taksimaksu, 9,5 euroa. Enpä ole kauas matkustanut. Muut tavarat sentään oli tallella eli ei kai minua ole ainakaan ryöstetty. Mutta nytpähän olisi ainakin hyvä syy ostaa kunnon juppipuhelin, jos tuota vanhaa ei löydy, heheh.
Tarkastelin seuraavana päivänä kuitteja, ja viimeisen juoman olen ostanut ilmeisesti vähän ennen kahta. Todennäköisesti olen siis lähtenyt baarista kahden aikoihin pois. Mutta siitä mitä sen jälkeen on tapahtunut tai mihin olen mennyt, en tiedä. Jossain vaiheessa tokenin hieman ja tajusin olevani aivan eri puolella kaupunkia kuin missä pitäisi. Puhelin oli hävinnyt enkä voinut soittaa taksia, joten lähdin kävelemään kohti keskustaa ja siitä sitten kämpille. Paikat olivat ihan romuna, varsinkin oikea jalka, ja jouduinkin hieman ontuen kävellä. Sieltä missä hieman selvenin, on suunnilleen 10-15 km asunnolleni. Kävelin sitten kotiin ja olin perillä siinä 8-9 aikaan aamulla. Kotiin päästyäni olin jo sen verran ehtinyt selvetä, että tajusin kuinka typerä olen taas ollut. Melkoinen vitutus oli silloin ja ollut siitä asti, tosin pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Paikat ovat vieläkin hieman hajalla. Puhelimesta ei ole vielä tietoa, tosin en ole soittanut vielä mihinkään tiedustellakseni. Uuden sim -kortin sentään olen hakenut. Huomenna voisi soitella ja kysellä, jos vaikka kännykkä jostain löytyisi. Ei ole ensimmäinen puhelin, jonka olen kännissä kadottanut tai rikkonut.
Helvetti kun pitää olla niin tyhmä. En aio juoda ainakaan ennen vappua. Parempi kun en joisi enää ollenkaan. Ei ole kovin fiksua ryypätä päätä ihan mutkalle ja päätyä yksin hortoilemaan kaupungille tuntikausiksi. Vittu kun ei muista mitä on tapahtunut. Yksi sellainen todella hämärä muistikuva on, että olisin jossakin vaiheessa yrittänyt päästä taksiin tai jopa ollutkin taksissa, mutta en ole ainakaan kovin kauas sillä mennyt. Katselin seuraavana päivänä tilitietoja ja siellä olikin yksi taksimaksu, 9,5 euroa. Enpä ole kauas matkustanut. Muut tavarat sentään oli tallella eli ei kai minua ole ainakaan ryöstetty. Mutta nytpähän olisi ainakin hyvä syy ostaa kunnon juppipuhelin, jos tuota vanhaa ei löydy, heheh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)