#84

Tänään on ollut poikkeuksellinen päivä. Kävin pitkästä aikaa jossain muualla kuin lähikaupassa. Kävin nimittäin isommassa kaupassa, joka on lähellä sekin, mutta kuitenkin vähän kauempana. Kaveri käväisi kylässä. Pitkästä aikaa tuli juteltua ja ylipäätään vietettyä aikaa jonkun kanssa. Eikä siinäkään vielä kaikki - juttelin naapurinkin kanssa äskettäin. Epätavallisen sosiaalinen ja aktiivinen päivä siis.

Netti on temppuillut monta päivää. Kun herään aamulla, kello 13-14, ja laitan koneen päälle, netti toimii normaalisti. Puolenyön aikoihin yhteys hidastuu niin pahasti, ettei sivutkaan avaudu aina kunnolla. Nopeudeksi olen mitannut viimeksi 0,04 megaa. Ei kovin häävi minusta. Täytyy kai maanantaina asioida ongelman vuoksi kaupungilla, jossa en olekaan aikoihin käynyt.

Taidanpa laittaa vähän death metalia, koska kaikkihan sitä kuitenkin haluavat kuunnella.

Prkl

Viime päivät ovat olleet taistelua ahdistuksen, turhautumisen ja vitutuksen kanssa. Epistä kun joutuu tappelemaan yksin kaikkia vastaan. Vitutuskäyrä alkaa hiljalleen kääntyä punaiselta neutraalimpaa kohti. Saatana. Taisin rikkoa kuulokkeet kun riuhtaisin ne päästä. Noh, kaupasta saa onneksi uusia ja ehkä mulla on joskus ensi vuonna niihin varaa.

Näppiskin pitäisi vihdoin saada. Alkaa jo vituttaa tämä saatanan hiirellä naputtelu. Näppiksellä pääsisi myös biosiin asetuksia muokkaamaan, tuo helvetin näyttis huutaa niin, että tekis välillä mieli potkia koko kone paskaksi.

Vitun varastonovi ja sen lukko. Ei helevetti siihen sopinu avain vaikka kuinka väänteli. Ennen sopi. Jätin tavaran, mitä olin viemässä, oven eteen. Olkoot perkele.

Tekis mieli alkaa juopotella, mutta eihän mulla ole rahaa edes siihen. Aivan mahtavaa!

#82

Olen pari kertaa yrittänyt kirjoittaa, mutta ajatukset eivät tahdo muuntua sanoiksi. Muutenkin tuntuu, että olen aivan jumissa koko ukko.

Olin kolmisen vuorokautta ilman venloja. Nykimisiä ei ollut, mutta välillä kuului sellaista kohinantapaista, jota on kyllä aiemminkin ilmaantunut. Paritteluhalut lisääntyivät merkittävästi ja paikat tuntuivat pitkästä aikaa omilta. Lääkkeiden vaikutuksesta esimerkiksi kivekset ovat olleet kuin jossain pumpulin ja usvan peitossa enkä varmasti olisi tuntenut mitään, jos joku olisi hakannut niitä nyrkeillä. Venloista on ollut hyötyä sosiaalisissa tilanteissa kun ne tavallaan ottavat fyysisiltä oireilta pahimman terän pois. Mulla ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeuksia toimia sellaisissa tilanteissa, töissäkin kahvitauoilla otin pienen kupin - joita tavallisesti inhoan - täyteen litkua ja kannoin kupposen vakaalla kädellä pöydän ääreen. En aluksi edes ajatellut asiaa kunnes eräänä päivänä se jostain syystä tuli mieleeni. Oli kahvitauko ja minulla kuppi kädessä, mutta tärinä oli poissa. Tavallisestihan, kun asiaa alkaa tietoisesti miettiä, rupeaa joka paikka tärräämään ja lentää kahavit helevettiin niinku Elizabethilla Bucketien residenssissä. On tuosta lääkkeestä siis hyötyä ollut, mutta en minä silti halua sen syöntiä jatkaa. Alkoholia ei uskalla hirveästi ottaa noiden kanssa kun menee yhtäkkiä tukka silmille ja ikään kuin herää aamuyöllä tuntemattomassa ympäristössä ja miettii miten on sinne päätynyt. Eikä yhtään tiedä mitä on minuutti sitten tapahtunut. Hullua ja vaarallista. Ahdistukseen lääke ei ole auttanut enkä minä muutenkaan hakeudu ihmisten seuraan sen enempää kuin ennen lääkityksen aloittamista.

Hmm, siellähän on kesä. Pitäisi varmaankin käydä ulkona.

#81

Viime päivinä on väsyttänyt. Olen nukkunut yöunien lisäksi jopa kahdet tai kolmet pienet päikkärit. Tai ainakin maannut sängyssä. Olen kokkaillut ja muutenkin syönyt melko hyvin, joten ehkä väsymys johtuu ulkoilun ja/tai liikunnan puutteesta. Näyttäisi olevan melko kiva sää ulkona ja ajattelin, että voisi käväistä urheilemassa. Kun on ilman töitä ja sen kummempia rutiineja, väsymys astuu yleensä kuvioihin ja on hyvä tiedostaa mistä se voisi johtua.

Olen syönyt venloja noin joka toinen päivä. Pohjoisessa käydessäni en muistanut ottaa lääkettä päivittäin, mutta vieroitusoireita ei tullut, joten päätin jatkaa samalla tyylillä. Aikaisemmin sain vieroitusoireita, nykimistä lähinnä, kun pari kertaa unohdin ottaa lääkkeen. Tämän kuun lopulla annos todennäköisesti puolitetaan ja mulla ois kova halu lopettaa koko lääkkeen syöminen. Lääkäri ehdotti, että ainoana lääkityksenä käytettäisiin beetasalpaajaa, jota voisi ottaa silloin kun kokee sitä tarvitsevansa.

Tänään voisi vihdoinkin testata uuden asunnon saunan tarjoamat löylyt, kunhan käväisen ensin vähän liikkumassa.

#80

Edellisestä kirjoituksesta on sellaiset puolitoista viikkoa enkä ole saanut aikaiseksi tehdä mitään niistä asioista, joita mainitsin. Kirjoittelen edelleen näyttönäppiksellä, syön melko yksipuolisesti, en ole sen kummemmin urheillut eikä asunnon lattialle ole ilmestynyt mattoja eikä kattoon lamppuja. Sisustusta koskevat asiat saavat vielä odottaa syksyyn kunnes sisko ja vanhemmat saapuvat vierailulle ja saan auton käyttöön. Asuntoon on silti saatava lisää valaistusta ennen heidän saapumistaan, koska iltaisin alkaa olla jo melko pimeää. Yksittäisen valaisimen voi kantaa kämpille, mutta joku 160x230 -kokoinen matto on ehkä hieman vaikeampi liikutettavaksi. Joissakin liikkeissä on kotiinkuljetus, mutta taidan silti odotella että saan auton käyttöön. Ei minulla olisi tällä hetkellä edes varaa ostaa juurikaan muuta kuin valaisimen tai kaksi. Täytyy yrittää säästää.

Olen tehnyt paluun sorvin ääreen pokerinpeluun muodossa. Pelailin eilen reilut kuusi ja puoli tuntia. Ensimmäinen sessio oli melko tavanomaisen pituinen, vähän yli puolitoistatuntinen, mutta toinen venähtikin lähes viisituntiseksi. Pokeri on ollut mulle melkoinen henkireikä jo monta vuotta. Vaikeina aikoina pokeri on melko raskasta kun sataa kaatamalla paskaa, mutta hyvinä aikoina miettii että ehkä tästä pitäisi tehdä itselleen ammatti. Neutraalimpi mielipide on, että pokeri kannattaa pitää harrastuksena, josta on mahdollista tienata hieman rahaa. Sanovat että pokeri on vaikein tapa ansaita helppo elanto.

Tällä hetkellä nautin kun ei tarvitse noudattaa aikatauluja, mutta toisaalta olen jo mietiskellyt tulevaa syksyä ja talvea. Olisi varmasti parasta mennä töihin, mieluiten samaan paikkaan missä olin maaliskuusta kesäkuuhun. Työ rytmittäisi arkea ja olisi ehkä helpompaa myös lukea pääsykokeisiin. On niin helppo jämähtää paikoilleen ja ajatella, että onhan tässä vielä aikaa. Kuukautta ennen kokeita ajattelee vielä samalla tavalla ja lopulta saattaakin käydä niin, että viikkoa ennen pääsykokeita tajuaa ettei ole lukenut tarpeeksi, iskee paniikki eikä välttämättä edes mene kokeisiin. Täytyy siis aloittaa ajoissa ja lukea tasaisesti. Pitäisi vain ensin päättää mihin haen. Tällä hetkellä minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on selkeästi ykkösenä. Molemmat opiskelupaikat ovat eri paikkakunnilla eikä noista kumpaakaan voi siis opiskella täällä. Kakkosvaihtoehtoa voi opiskella kolmessa eri kaupungissa, joista yksi on minulle selkeästi sopivampi kuin muut. Joka tapauksessa noin vuoden päästä olisi muutto, jos saan opiskelupaikan.

Ulkona hieman jyrisee, mutta vettä ei näytä ainakaan vielä satavan, joten uskaltautunen pikaiselle kauppareissulle. Sain siskolta ohjeet yhteen makoisaan ruokaan, jonka hän valmisti pohjoisessa, ja ajattelin jossain vaiheessa kokata ruoan itselleni. Miksei jo tänään =)