#79

Palasin pohjoisesta. Hyttysiä oli jonkin verran ja ne olivat melko vihaisia, mutta eivät syösseet minua hulluuteen kuten etukäteen pelkäsin. En saanut erityisen pahaa vuorovaikutusähkyäkään vaikka ajoittain kaipasinkin omaa rauhaa.

Ajattelin korkata saunan tänä viikonloppuna. Viimeistään ensi viikolla aloitan kuntoilun ja yritän saada asuntoa viihtyisämmäksi. Ruokavaliotakin pitäisi monipuolistaa ja opetella muutenkin valmistamaan erilaisia aterioita. Näppäimistökin pitäisi hankkia, koska alkuperäinen, ensimmäisen koneen mukana tullut, lopetti toimimasta. Joudun kirjoittamaan näyttönäppäimistöllä.

Heräsin melko aikaisin ja päivällä alkoi väsyttää, joten otin päiväunet, jotka sitten venähtivät melko pitkiksi. Aloin katsoa Barton Fink -nimistä leffaa yhdentoista aikaan ja halutti kahvia. Mainoskatkot olivat hurjan lyhyitä enkä meinannut missään välissä laittaa kahveja kiehumaan, ja operaatio venähtikin elokuvan loppupuolelle saakka. Nyt istuskelen koneella, höyryttelen ja kuuntelen Portisheadia. Välillä pälyilen ulos ja ihailen hämärtynyttä kesäyötä. Pohjoisemmassakin pitkä yöttömien öiden jakso on joko päättynyt tai on aivan loppusuoralla. Päivät ovat kuitenkin vielä pitkiä, mutta syksy ilmoittelee hiljalleen tulostaan.

Nukkumaanlaitto taitaa venähtää melko myöhään, tai aikaiseen, katselukulmasta riippuen. Kesällä on mukava valvoa myöhään. Ei onneksi tarvitse noudattaa mitään kurjaa, aikataulutettua rytmiäkään.

#78

Muutto alkaa olla valmis ainakin siltä osin, että sain edellisen asunnon tyhjäksi ja tavarat siirrettyä uuteen. Tällä viikolla olen hiljalleen järjestellyt paikkoja, ja vielä olisi jonkin verran tehtävää. Neliöitäkin tuli sen verran lisää, että täytyy vielä hankkia jotain, ettei asunto näytä turhan autiolta. Muuttaminen on kyllä aivan mielettömän stressaavaa, vaikka minulla ei edes erityisen paljon tavaraa ollut. Perheen muutto on varmasti henkisesti todella raskasta, varsinkin jos se tapahtuu toiselle paikkakunnalle. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut asua lapsuuden samassa kodissa ja säästynyt muuton aiheuttamilta ahdistavilta asioilta. Olen silti ehtinyt tehdä jo aika monta muuttoa, koska ensimmäinen tapahtui kymmenisen vuotta sitten. Koskaan aikasemmin se ei ole ollut niin stressaavaa kuin tällä kertaa.

Ensi viikolla lähden vihdoinkin pohjoiseen. Aika kauan olen jo lykännyt lähtöä, koska edellisen kerran kävin joulun aikaan, enkä silloinkaan viipynyt montaa päivää. Toivottavasti ei ole liikaa sääskiä, että siellä pystyisi olla normaalisti. Välillä meinaa unohtaa kuinka rasittavia ne inisijät ovat kun on asunut betonilähiössä, jossa sääskistä ei ole tietoa. Uusi asunto, johon muutin, sijaitsee tosin hieman syrjemmässä ja täällä pingaajiin on jo törmännyt. Naapureidenkin kanssa juteltiin jonkin aikaa parvekkeella. Vaikuttivat melko rennoilta ja ilmeisesti tykkäävät välillä ottaa hieman olutta.

Melko lämpimiä päiviä ollut viime aikoina, ja minullehan siitä seuraa raju hikoilu. Aina ei tosin tarvitse edes olla lämmin ilma kun alkaa pukata hikeä pintaan. Lääkärin kanssa ollaan keskusteltu lääkityksen vähentämisestä ja lopettamisesta. Itse asiassa Mirtazapineja en olekaan enää syönyt muutamaan viikkoon. Venloja otan vielä saman annoksen, koska olin vasta hakenut muutaman kuukauden satsin. Jossain vaiheessa tiputetaan annosta ja sen jälkeen kokeillaan pärjäänkö ilman.