Pelkoa, inhoa ja epätoivoa

Sellaiset asiat ja ajatukset, jotka ovat tavallisille, tasapainoisille ihmisille merkityksettömiä tai jopa iloa tuottavia, saattavat aiheuttaa minulle järjetöntä ahdistusta. Yritän parhaani mukaan rationalisoida näitä asioita, ja saatankin tuntea hetkellisesti helpotusta, mutta se on vain ohimenevää - ahdistus palaa. Välillä tunnen itseni henkisesti vahvemmaksi, ja ihmettelen kuinka olen saattanut antaa ahdistukselle vallan. Vaikeina hetkinä mietin, miten voin koskaan toimia maailmassa, joka tulvii sellaisia ärsykkeitä, joihin mieleni ja kehoni reagoi järjenvastaisesti. Kaikki näyttää toivottomalta, oloni on neuvoton.

Viime päivät ovat olleet saman toistoa: en saa illalla unta, ja nukun seuraavana päivänä liian pitkään. Päivisin olen ehkä saanut sentään jotain pientä aikaiseksi, mutta iltaisin ei olekaan enää mitään tekemistä. Olen aina yksin, joka päivä, aamusta iltaan. Erityisesti iltaisin tunnen oloni yksinäiseksi. Olen vain juonut olutta ja odottanut, että alkaisi väsyttää ja pääsisi nukkumaan.

Olen kuluttanut aikaani pohdiskellen tulevaa kesää ja syksyä. Kaikki on vielä epävarmaa, tosin pari mahdollista skenaariota on tiedossa. Mikäli saan opiskelupaikan, on edessä jännittävä, ja samalla pelottava elämänmuutos: uusi kaupunki; uusi arki; sama yksinäisyys ja muut ongelmat, mutta uusi mahdollisuus. Ottaisin tuon muutoksen ja mahdollisuuden epäröimättä vastaan, ja olisin aidosti iloinen. Terapiakin todennäköisesti alkaisi ja saisin näin tärkeää tukea opiskeluun ja elämään - passivoitumisen mahdollisuus pienenisi huomattavasti.

Toinen, ja samalla todennäköisempi vaihtoehto on se, että en saa opiskelupaikkaa. Voisin vihdoinkin tehdä jotain uutta ja rohkeaa, jotain sellaista mistä olen haaveillut, mutta en ole aikaisemmin uskaltanut toteuttaa. Tällä hetkellä raha-asiat näyttävät melko valoisalta eikä se todennäköisesti olisi este esimerkiksi matkustamiselle. Varoja on sähköisessä muodossa tuolla bittimaailmassa, ja ne voi siirtää milloin vain omalle pankkitilille. Joutuisin melko varmasti lähtemään reissuun yksin. Melko hullu ajatus, mutta toisaalta myös aika hieno. Siinähän saattaisi jopa päästä ainakin hetkeksi joistakin peloista eroon, kun joutuisi pärjäämään yksin maailmalla.

Saan viimeiset tulokset pääsykokeista viimeistään joskus heinäkuun puolivälissä, joten silloin tiedän enemmän.

Otsikko

Kävin lauantaina hieman juhlimassa, ja unirytmi meni hetkellisesti sekaisin. Tuli ihan "vanhat ajat" mieleen kun päivä lähti vasta illalla kunnolla käyntiin. Tänään heräsin onneksi jo kymmenen aikoihin, jee.

Siskon miesystävä oli käymässä kaupungissa ja mentiin hänen ja kaverinsa kanssa baariin. Ihan hauskaa oli vaikka tulikin ehkä hiukkasen ulkopuolinen olo. Tämä toinen sälli oli melkoisen villi kaveri. Baarissa oli aivan hemmetin tukalaa ja meinasi tulla kuuma. Toivoin etten törmäisi pariin tyttöseen, jotka näyttävät olevan aina siellä. Molemmat taisivat olla baarissa tälläkin kertaa, tosin toista en nähnyt kunnolla. Toisen kanssa sitten lähdettiin samaan aikaan baarista pois. En ole koskaan hirveästi pitänyt tästä naikkosesta vaikka ollaan aina tultu ihan hyvin toimeen. Se on vaan niin luotaantyöntävän ylpeän oloinen ihminen. Melkoista paskaa selitti taas.

Olen vähän kipeä. Oli jo ennen viikonloppua sellainen olo kuin nyt yleensä on ennen kuin tulloo kipiäksi. Ei tämä nyt vielä ainakaan ole pahakaan flunssa, ääni vain hieman maassa, yskittää ja on pientä tukkoisuutta. Saattaa olla että tämä johtuu noista minun kengistä. Viime viikolla kastelin jalkani kun noilla resuilla kengillä kävelin märällä kelillä. Hyvät kengäthän nuo muuten ovat, mutta pohjista vuotavat. Pitäisi ostaa uudet.

Sitten päästäänkin raha-asioihin. Kelalta on viimeinkin tulossa taas rahaa asumistuen muodossa. Summa on noussut, koska en ole enää töissä, ja kaiken lisäksi rahaa on tulossa takautuvasti. Eipä tarvitse rahastakaan vähään aikaan stressata kun tuet rullaavat taas normaalisti.

Tänään pitäisi hieman siistiä asuntoa, käydä kaupassa ja lueskella. Kengät olis hyvä ostaa jo tällä viikolla, jotta sekin asia olisi kunnossa ennen kuin lähtee pääsykokeita suorittamaan. Niin ja hemmetti, hotellihuone pitäis myös varata ettei tarvi taivasalla nukkua. Onpahan ainakin jotain tekemistä täksi viikoksi.

Harmaa päivä

...harmain pitkään aikaan. Ulkona sataa, ketään ei näy missään; on pysähtynyt tunnelma - silti aika juoksee koko ajan eteenpäin.

Nukkumisen kanssa on ollut taas vaihteeksi ongelmia. Heräsin eilen 5-6 aikaan aamulla, mutta illalla ei meinannut millään nukuttaa. Katsoin maikkarilla esitetyn futismatsin ja menin puolenyön jälkeen nukkumaan, ja laitoin herätyksen puoli seitsemäksi. Tarkoitus oli käydä lenkillä tai tehdä pieni treeni ennen kuin lähden lukemaan. Heräsin sitten yhdentoista maissa, ja on väsyttänyt aika rankasti koko päivän. Äsken saatoin nukahtaakin tuohon sängylle hetkeksi. En vissiin osannut laittaa herätystä tuohon uuteen puhelimeen kun se ei herättänyt aamulla. Tai sitten herätyskello ei ala soida, jos puhelimen sammuttaa yöksi. Pitänee testailla.

Pääsykirjasta ei ole vieläkään kuulunut mitään. En taida ehtiä lukea sitä ollenkaan ennen pääsykokeita. En todennäköisesti edes mene kokeisiin, jos en saa kirjaa täksi viikonlopuksi. Harmittava homma kun tuonne kouluun olisi ehkä ollut paremmat mahdollisuudet päästä kuin noihin ykköstavoitteisiini. Ei auta ku odotella ja toivoa että kirja tulisi noudettavaksi. Nyt vain lisää kahvia että pääsisi edes jotenkin hereille.

Poika on tullut kotiin!

Eilen pääsi vihdoinkin juhlimaan lätkän MM-kultaa, tai ylipäätään Suomen jääkiekkomaajoukkueen suurta arvokisamestaruutta. Tuon 1995 jälkeen on aina finaaleihin päästessä ollut sellainen jännitys ja pelko häviämisestä. Tällä kertaa tappio ei tuntunut oikeastaan edes vaihtoehdolta. Oli kova luottamus Suomen joukkueeseen. Sitä krapulaa ei kuitenkaan pahemmin tänään ole ollut vaikka oltiin baarissakin ihan tappiin asti ja taisin kämpilläkin vetää vielä ainakin yhden bissen. Oli kyllä mahtava ilta. Kännykkäkin pysyi tallella.

Tänään on sellainen olo, että voisi vaikka jatkaa juhlimista. Ei taida nuo kaverit kuitenkaan enää olla lähdössä ja oishan se aika nihkeä yksin lähteä. Olishan tuolla kaupungilla tosin varmasti vielä tänäänkin juhlijoita, että kyllä sieltä mahdollisesti seuraa löytäis, mutta mukavampaahan se ois frendien kanssa lähteä. Sellainen pikkaisen haikea olotila, koska eilisen jälkeen on aika tympeää olla taas yksin. Pyysin kaveria tänne katsomaan noita kultajuhlia, mutta eipä ole sälli edes mitään vastannut. Tyttöystävä ois aika jees.

Varmasti parempi tänään hiimailla kotona, ettei ole sitten huomenna hirveää krapulaa. Pitää kuitenkin saada taas luettua, koska nuo pääsykokeet on jo aika hemmetin lähellä.

Tissit

Toivottavasti maanantaina on krapula. Se tarkottaisi sitä, että Suomi on uusi jääkiekon maailmanmestari, ja kuudentoista vuoden odotus on ohi. On ollut hyvä fiilis tuosta joukkueesta kisojen alusta asti; porukka on täynnä asennejätkiä, ja se näkyi varsinkin välierissä Venäjää vastaan. Toivottavasti hoitavat homman kotiin.

Sain uuden puhelimenkin, ja olenkin sillä eilisen illan ja tämän päivän värkännyt. Kiva vehje on kyllä. Saapa tuon kautta jotain viihdykettä kun lähden pääsykokeisiin ja joudun hengailemaan hotellihuoneessa. Mulla on jo aika hemmetin lähellä nuo pääsykokeet ja tuntuu, että on vielä ihan hirveästi päntättävää. Yksi kirjakin pitäisi vielä saada, kunhan vain sen lainannut henkilö palauttaisi sen kirjastoon - eräpäivä on jo ollut. Sekin olisi sellaiset 350 sivua eikä lukemisaikaa ole paljoa yhtään. Olihan mulla tuo kirja jo aikaisemmin lainassa, mutta lainaa ei voinut uusia, koska siitä oli varauksia. En kyllä ala erikseen tuota enää ostamaan; näytti olevan aika hemmetin kallis.

Nyt aion jatkaa noiden viisujen katselua, ja ottaa hieman olutta. Huomenna on sitten iso päivä.

Hommat käyntiin

Vappu oli ja meni. Oltiin porukalla kaverin luona katsomassa Suomen peliä. Join neljä olutta ja lähdin aika pian matsin jälkeen kotiin. Ei huvittanut lähteä juhlimaan vaikka kaverit yrittivätkin vähän houkutella. Sisko oli menossa vanhempiemme luokse ja tuli sunnuntaina käymään ja oli yhden yön. Me asutaan eri paikkakunnilla eikä nähdä hirveän usein. Oli kiva kun käväisi.

Maanantaina hommasin bussikortin, koska tässä kuussa pitäisi tosiaankin usein poistua kämpiltä kirjastolle lueskelemaan. Tässä pikkuhiljaa olen saanut lukemisen taas käyntiin. Olisi sellaiset 3-4 viikkoa aikaa päntätä noin 850 sivua matskua päähän, saa nähdä miten asiat jäsentyvät. Perkele kun olisi pitänyt aloittaa kunnon lukeminen aikaisemmin. Noh, sain sentään vähän talvella luetuksi ja onhan tässä vielä jonkin verran aikaa. Vielä on mahikset.

Perhana, mulla katkes asumistuki ja työttömyysturva joksikin aikaa. Mullahan loppu vasta sairasloma (vaikea masennus) ja kävin uusimassa työnhaun, mutta jostain syystä sitä ei ollu kuitenkaan systeemeihin kirjattu. Sain jopa aikaiseksi soittaa Kelaan ja homma on nyt kunnossa. Asumistukikin on taas uudestaan vireillä ja jos hyvin käy, saattaa sieltä tulla jopa takautuvasti rahaa. Vitut, kuitenkin vain joudun ite maksamaan liikamaksuja taas. Ärsyttää nämä säädöt, mutta eipä voi mitään. Asumistuen lakkauttaminen menee kyllä omaan piikkiin, kun en tajunnut lähettää sitä vuositarkistushakemusta ajoissa.

Eipäs minulla kai mitään ihmeempää asiaa ole. Viikonloppu menee lukiessa ja lätkää seuratessa. Lenkilläkin voisi käydä.