En ole kirjoitellut. En viitsisi nytkään, mutta olen sen verran tylsistynyt, että ainakin yritän. Unirytmi on vieläkin sama eli valvon yöt, ja nousen ylös siinä kahden ja neljän välillä. Ensi viikolla täytyy muuttaa rytmiä, koska alkaa tuntua masentavalta herätä hämärän aikaan. Liikuntaa ja ulkoilua täytyy lisätä, ruokailutottumuksetkin voisi laittaa paremmalle tolalle. Perusasiat pitää siis saada kuntoon. Saatan jopa innostua aloittamaan pääsykokeisiin lukemisen ensi viikolla.
Perhana, räjähti lonkerot näppikselle, näytöille, ja mihin sattuu. Olen siis hieman siemaillut. Kaveri kävi eilen kyläilemässä ja tuli otettua alkoholia lopulta melkoisella tarmolla vaikka alkuillasta tuntui, ettei välttämättä innosta. Kävin nyt illalla ostamassa vähän lisää kun en vain muutakaan keksinyt. Käytiin eilen kaupungillakin, ja poltin myös pitkästä aikaa tupakkaa. Maistui melko pahalta ja ajattelin heittää nuo loput roskiin. Ensi viikolla pitäisi tulla lisää nesteitä, joilla pärjääkin taas melko kauan, ehkä jopa loppuvuoden. Ostin montaa erilaista litkua, myös nikotiinitonta, ja hinnaksi tuli pikkaisen alle 20 euroa.
Eilen puhuin siskon kanssa puhelimessa, ja kuulin surulllisen uutisen. Meidän rakas karhukoira oli kuollut =( Olivat isän kanssa olleet metsällä ja käsittääkseni koira lähti riistan perään ja juoksi ilmeisesti suohon, johon oli sitten vajonnut. Isä oli saanut koiran vielä vedettyä sieltä pois, mutta hypotermia oli iskenyt ja keuhkoihin oli päässyt vettä, ja kun olivat kotiin päässeet niin koira oli sitten kuollut. Se oli niin mahtava koira, harmittaa kun en useammin käynyt sitä rapsuttelemassa kun olen ollut vanhempieni luona. Pääsi joitakin kertoja irti, kun ei pannat sun muut aina kestäneet. Kerran hain sen naapurista, ihan vähän matkan päästä tien toiselta puolen. Tienhaarassa näin sen siellä pihalla juoksentelevan, kutsuin koiraa, ja se tulikin heti ja antoi rauhassa laittaa remmit kiinni, ei tarvinnut pidätellä. Sitten käveltiin takaisin kotiin. Iso, vahva ja hyväluontoinen koira. Lepää rauhassa, Vili.
En keksi hirveästi muuta kerrottavaa. Välillä on ahdistanut, masentanut ja kaikki tuntunut toivottomalta. En vain tiedä miten noista tuntemuksista kirjoittaisin, joten olen jättänyt kirjoittamatta. Siitä vähäisestä säädöstä mitä oli yhden tyttösen kanssa, ei ilmeisesti sitten tullut mitään. Olen ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen, ettei ainakaan siitä ollut kiinni. Eipä mulla tuosta jutusta sen kummoisempia odotuksia ollutkaan. En ole oikeastaan enää pitkään aikaan uskonut tuommoisiin hommiin. Kaverit ovat löytäneet itselleen sopivan kumppanin, mutta mulle tuskin niin käy. Alan olla jo liian monimutkainen tapaus. Tosin mulla on yksi kaveri, joka on myös melko erikoinen tapaus, mutta on onnistunut löytämään itselleen todella hienon ihmisen. Oltiin monta vuotta sitten yksillä festareilla missä kaveri tapasi tämän naisen. Tyyppi lähti sitten mitään ilmoittamatta saattelemaan naista ja jätti minut yksin festarialueelle, outoon kaupunkiin. Onnistuin sentään löytämään tuttuja/puolituttuja ihmisiä ja pääsin autoon nukkumaan, joidenkin tuntemattomien ihmisten pihalle.
Tuntuu siltä kuin mulla olisi elämässä sylkykupin rooli. Hyvät asiat tuntuvat kiertävän minut. Toisaalta tunnen syyllisyyttä kun tunnen tällä tavalla, koska onhan mulla myös hyviä asioita elämässä, ja paljon sellaista mistä olla kiitollinen. Siltikin on melko kurjaa tuntea syyllisyyttä siitäkin, että välillä tuntuu pahalta. Melko hankalaa.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Yökukkuja
Odottelen jälleen pelien alkamista, ja ajattelin kirjoittaa jotain. Olen tallentanut pari leffaa, '300' ja 'Mulholland Drive', ja tarkoituksena oli katsoa tänä yönä toinen niistä. Soneran koti-tv ei näytä tällä hetkellä toimivan kunnolla, koska en pääse tallennettuihin ohjelmiin ollenkaan, joten elokuva taitaa jäädä katsomatta. Onneksi tuota kiekkoa sentään tulee.
Sain eilen (puhun siis maanantaista vaikka nyt onkin virallisesti jo keskiviikko) sähköpostia hakemaani työpaikkaa koskien. Olin jo ehtinyt luopua ajatuksesta päästä hakemaani työhön ja aloin epäröidä muistinko edes liittää yhteystietojani hakemukseen kun mitään ilmoitusta ei ollut kuulunut. Toisaalta ajattelin etteivät ne välttämättä edes ilmoita, jos eivät ole kiinnostuneita. Eilen kuitenkin sain vahvistuksen, etten ole päässyt jatkoon. Ihan hyvä vain, tulevaisuudensuunnitelmani ovat kuitenkin jossain aivan muualla kuin varastohommissa. Eihän sellaisessa työssä tietenkään mitään vikaa ole, olisin saattanut jopa nauttia siitä ja mahdollisen työpaikan vakinaistamisen myötä voinut olla hyvinkin tyytyväinen tilanteeseeni.
Liiallisen tyytyväisyyden vuoksi olisi kuitenkin helppo passivoitua esimerkiksi ongelmien käsittelyssä. Tyytyväisyys on kehityksen este, sanovat. Olen kuitenkin jo kauan halunnut päästä eroon tietyistä ongelmista, ja täytyy vain pitää koko ajan mielessä mitkä valinnat ovat minulle parhaaksi, jotta kuljen oikeaan suuntaan, siihen suuntaan minkä olen jo kauan sitten mielessäni itselleni valinnut. Toisinaan odottelu turhauttaa ja haluaisin vain päästä johonkin rapaduuniin kahdeksasta neljään kehnolla palkalla, ja rakentaa elämä tänne. Täytyy kuitenkin yrittää jaksaa vielä tämä talvi - ensi syksynä asiat voivat olla jo toisin.
Kävin eilen työkkärissä. Ollaan mukavasti yhteisymmärryksessä jatkosuunnitelmista, joten mitään yllättävää ja ahdistavaa ei ole luvassa ainakaan sieltä suunnalta. Puhuttiin kuntouttavasta työtoiminnasta ja heillä on keinot järjestää jopa ihan mukavaa hommaa, jota kävisin tekemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Työmarkkinatuen lisäksi siitä saisi kai jotain 9€/päivä, tosin en tiedä saako summan joka päivältä vai ainoastaan niiltä milloin on töitä. Homma jatkuisi kolme kuukautta, ja puhuttiin että voisin aloittaa kolmella päivällä viikossa ja tiputtaa sitten kahteen päivään. Työaika olisi neljästä kuuteen tuntia päivässä, joten tuskin ajautuisin burnoutiin. Kuntouttavalla työtoiminnalla saisi sopivasti pidettyä itsensä aktiivisena mikä ehkä helpottaisi myös pääsykokeisiin lukemisen aloittamista. Keväällä aion kyllä olla ihan työttömänä työnhakijana, ja keskittyä pänttäämiseen. Enkä todellakaan toista virhettäni lukemalla liian vähän ja liian epäsäännöllisesti!
Oho! Katselen lätkää, kirjoittelen välillä, ja äsken mieleeni juolahti käväistä yliopiston nettisivuilla katsomassa, joko valintaperusteet olisi mahdollisesti päivitetty ensi vuoden ykköskohteestani. Kyllä oli päivitetty ja pääsykoekirjat säilyvät samoina kuin viime vuonnakin! Lukemisenhan voisi aloittaa koska vain. Toinen kohde mihin viime vuonna hain, on ilmeisesti tänä vuonna sulautumassa osaksi suurempaa tutkinto-ohjelmaa. Täytyy ottaa vielä selvää valintaperusteista sitten kun ne on saatavilla sekä miettiä muutenkin aionko hakea ollenkaan koko paikkaan. Todennäköisesti pääsykoekirjat, ja itse pääsykoekin, muuttuvat.
Ei olla tapaamani tyttösen kanssa oltu noin viikkoon yhteyksissä. Minä olin se, joka edellisen kerran otti yhteyttä. Ehkä soitan myöhemmin tällä viikolla tai laitan viestin; tunnustelen tilannetta, ja jätän pallon hänelle.
Sellaisia asioita ja suunnitelmia. Mikään ei ole varmaa, koska ensinnäkin pitää päästä paikkoihin sisään, ja toisekseen elämä on muutenkin sellaista ettei koskaan tiedä että mitä vittua. Täytyy kuitenkin yrittää jotain, että tuntisi vielä olevansa Telluksen asukki eikä vain päämäärättömänä ajelehtisi omassa avaruudessa, kaikesta irrallisena.
Sain eilen (puhun siis maanantaista vaikka nyt onkin virallisesti jo keskiviikko) sähköpostia hakemaani työpaikkaa koskien. Olin jo ehtinyt luopua ajatuksesta päästä hakemaani työhön ja aloin epäröidä muistinko edes liittää yhteystietojani hakemukseen kun mitään ilmoitusta ei ollut kuulunut. Toisaalta ajattelin etteivät ne välttämättä edes ilmoita, jos eivät ole kiinnostuneita. Eilen kuitenkin sain vahvistuksen, etten ole päässyt jatkoon. Ihan hyvä vain, tulevaisuudensuunnitelmani ovat kuitenkin jossain aivan muualla kuin varastohommissa. Eihän sellaisessa työssä tietenkään mitään vikaa ole, olisin saattanut jopa nauttia siitä ja mahdollisen työpaikan vakinaistamisen myötä voinut olla hyvinkin tyytyväinen tilanteeseeni.
Liiallisen tyytyväisyyden vuoksi olisi kuitenkin helppo passivoitua esimerkiksi ongelmien käsittelyssä. Tyytyväisyys on kehityksen este, sanovat. Olen kuitenkin jo kauan halunnut päästä eroon tietyistä ongelmista, ja täytyy vain pitää koko ajan mielessä mitkä valinnat ovat minulle parhaaksi, jotta kuljen oikeaan suuntaan, siihen suuntaan minkä olen jo kauan sitten mielessäni itselleni valinnut. Toisinaan odottelu turhauttaa ja haluaisin vain päästä johonkin rapaduuniin kahdeksasta neljään kehnolla palkalla, ja rakentaa elämä tänne. Täytyy kuitenkin yrittää jaksaa vielä tämä talvi - ensi syksynä asiat voivat olla jo toisin.
Kävin eilen työkkärissä. Ollaan mukavasti yhteisymmärryksessä jatkosuunnitelmista, joten mitään yllättävää ja ahdistavaa ei ole luvassa ainakaan sieltä suunnalta. Puhuttiin kuntouttavasta työtoiminnasta ja heillä on keinot järjestää jopa ihan mukavaa hommaa, jota kävisin tekemässä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Työmarkkinatuen lisäksi siitä saisi kai jotain 9€/päivä, tosin en tiedä saako summan joka päivältä vai ainoastaan niiltä milloin on töitä. Homma jatkuisi kolme kuukautta, ja puhuttiin että voisin aloittaa kolmella päivällä viikossa ja tiputtaa sitten kahteen päivään. Työaika olisi neljästä kuuteen tuntia päivässä, joten tuskin ajautuisin burnoutiin. Kuntouttavalla työtoiminnalla saisi sopivasti pidettyä itsensä aktiivisena mikä ehkä helpottaisi myös pääsykokeisiin lukemisen aloittamista. Keväällä aion kyllä olla ihan työttömänä työnhakijana, ja keskittyä pänttäämiseen. Enkä todellakaan toista virhettäni lukemalla liian vähän ja liian epäsäännöllisesti!
Oho! Katselen lätkää, kirjoittelen välillä, ja äsken mieleeni juolahti käväistä yliopiston nettisivuilla katsomassa, joko valintaperusteet olisi mahdollisesti päivitetty ensi vuoden ykköskohteestani. Kyllä oli päivitetty ja pääsykoekirjat säilyvät samoina kuin viime vuonnakin! Lukemisenhan voisi aloittaa koska vain. Toinen kohde mihin viime vuonna hain, on ilmeisesti tänä vuonna sulautumassa osaksi suurempaa tutkinto-ohjelmaa. Täytyy ottaa vielä selvää valintaperusteista sitten kun ne on saatavilla sekä miettiä muutenkin aionko hakea ollenkaan koko paikkaan. Todennäköisesti pääsykoekirjat, ja itse pääsykoekin, muuttuvat.
Ei olla tapaamani tyttösen kanssa oltu noin viikkoon yhteyksissä. Minä olin se, joka edellisen kerran otti yhteyttä. Ehkä soitan myöhemmin tällä viikolla tai laitan viestin; tunnustelen tilannetta, ja jätän pallon hänelle.
Sellaisia asioita ja suunnitelmia. Mikään ei ole varmaa, koska ensinnäkin pitää päästä paikkoihin sisään, ja toisekseen elämä on muutenkin sellaista ettei koskaan tiedä että mitä vittua. Täytyy kuitenkin yrittää jotain, että tuntisi vielä olevansa Telluksen asukki eikä vain päämäärättömänä ajelehtisi omassa avaruudessa, kaikesta irrallisena.
torstai 3. marraskuuta 2011
#67
Joo, moro.
Änäripelejä odotellessa ajattelin napsautella jonkinmoisen päivityksen. Nousin tänään taas vaihteeksi joskus neljän jälkeen ylös eli rytmit on kunnossa, ja muutenkin suunnitelmat pitää! Leikki sikseen. Viikkoahan on vielä jäljellä, joten ehkä onnistun. Tai onko sillä edes väliä? Päivät menevät aika hujahtamalla ohi kun illalla vasta tuntuu että päivä lähteepi käyntiin kunnolla. Onneksi Siwa on yhteentoista auki niin ehtii kaupassakin käydä =)
Viikonloppuna käytiin kattelemassa bändejä. Menomatkalla ramboilin samalla pysäkille jääneen tyvären kanssa. Niin siis ei me tapeltu vaan ninjailtiin esteitten yli, jotta päästäisiin paikanpäälle. Yritin vähän jutella tytteröiselle, mutta vaikutti melkoisen antisosiaaliselta tyypiltä, jopa enemmän kuin minä. Oli aika nätti tyttö, yksin liikenteessä, ja vielä samanlaista surinaa ja pörinää menossa kuuntelemaan kuin minäkin, joten jotain täytyi yrittää. Sanoin että voit lyöttäytyä seuraan, jos haluat. Sanoi hiljaisella äänellä kai että "joo". Noh, eipä tyttöä enää pahemmin näkynyt. Ehkä se oli samanlainen yksinäinen arosuden poikanen kuin minäkin. Oishan se ollu söpöä ja romanttista kun olis siitä sellainen rakkaustarina alkanut. Sehän ois ollu oikein. Ei vain mene elämä niin kuin elokuvissa, olen huomannut.
Samana yönä tapasin yhden toisen akkelin pizzerin edessä. Hieno mies olen kun pizzan tilasin, maksoin, ja lähdin taksilla kotiin. Kämpillä laitoin sitten pakastepizzan uuniin kun se pizzerian känkky jäi hakematta. Heräsin joskus puoli neljältä (?) sängystä tyhmästä asennosta ilman peittoa tai mitään. Olin vain rojahtanu siihen makaamaan. Ihme että en ollu kämppää polttanu yöllä. Mutta joo, tosiaan tapasin tytön silloin yöllä, ja vaihdettiin numeroita. Ollaan jopa oltu yhteyksissä sen jälkeen, ja minäkin olen jopa uskaltanu soittaa! Olen osannut jotain puhuakin vaikka ei tuollainen homma mulle kovin tuttua olekaan. En tosin tiedä uskallanko tavata tätä tyttöä, jos sellaisesta tulee puhe. Enkä tiedä yhtään sovittaisko me edes yhteen. Tuntuu etten ole yhteensopiva juuri minkään ihmistyypin kanssa.
Matsit alkaa, joten täytyy kait lopetella. Uskomatonta kuitenki että olen jonkin verran jutellut ihmisten kanssa. Kännissähän sitä on oltu, mutta kuitenkin. Niin joo, en oo poltellu röökiä tässä kai muutamaan päivään. Ostin tuommosen sähkötupakan, joka muodostaa vesihöyryä. Nikotiinia tuosta vapautuu, mutta ei muita tavallisen tupakan myrkkyjä. Saa sisällä pössytellä eikä haise! Laitanpa vielä hyvän biisin ja aika coolin videon! Saisivat muutki tehä joskus muita ku perus soittovideoita.
Änäripelejä odotellessa ajattelin napsautella jonkinmoisen päivityksen. Nousin tänään taas vaihteeksi joskus neljän jälkeen ylös eli rytmit on kunnossa, ja muutenkin suunnitelmat pitää! Leikki sikseen. Viikkoahan on vielä jäljellä, joten ehkä onnistun. Tai onko sillä edes väliä? Päivät menevät aika hujahtamalla ohi kun illalla vasta tuntuu että päivä lähteepi käyntiin kunnolla. Onneksi Siwa on yhteentoista auki niin ehtii kaupassakin käydä =)
Viikonloppuna käytiin kattelemassa bändejä. Menomatkalla ramboilin samalla pysäkille jääneen tyvären kanssa. Niin siis ei me tapeltu vaan ninjailtiin esteitten yli, jotta päästäisiin paikanpäälle. Yritin vähän jutella tytteröiselle, mutta vaikutti melkoisen antisosiaaliselta tyypiltä, jopa enemmän kuin minä. Oli aika nätti tyttö, yksin liikenteessä, ja vielä samanlaista surinaa ja pörinää menossa kuuntelemaan kuin minäkin, joten jotain täytyi yrittää. Sanoin että voit lyöttäytyä seuraan, jos haluat. Sanoi hiljaisella äänellä kai että "joo". Noh, eipä tyttöä enää pahemmin näkynyt. Ehkä se oli samanlainen yksinäinen arosuden poikanen kuin minäkin. Oishan se ollu söpöä ja romanttista kun olis siitä sellainen rakkaustarina alkanut. Sehän ois ollu oikein. Ei vain mene elämä niin kuin elokuvissa, olen huomannut.
Samana yönä tapasin yhden toisen akkelin pizzerin edessä. Hieno mies olen kun pizzan tilasin, maksoin, ja lähdin taksilla kotiin. Kämpillä laitoin sitten pakastepizzan uuniin kun se pizzerian känkky jäi hakematta. Heräsin joskus puoli neljältä (?) sängystä tyhmästä asennosta ilman peittoa tai mitään. Olin vain rojahtanu siihen makaamaan. Ihme että en ollu kämppää polttanu yöllä. Mutta joo, tosiaan tapasin tytön silloin yöllä, ja vaihdettiin numeroita. Ollaan jopa oltu yhteyksissä sen jälkeen, ja minäkin olen jopa uskaltanu soittaa! Olen osannut jotain puhuakin vaikka ei tuollainen homma mulle kovin tuttua olekaan. En tosin tiedä uskallanko tavata tätä tyttöä, jos sellaisesta tulee puhe. Enkä tiedä yhtään sovittaisko me edes yhteen. Tuntuu etten ole yhteensopiva juuri minkään ihmistyypin kanssa.
Matsit alkaa, joten täytyy kait lopetella. Uskomatonta kuitenki että olen jonkin verran jutellut ihmisten kanssa. Kännissähän sitä on oltu, mutta kuitenkin. Niin joo, en oo poltellu röökiä tässä kai muutamaan päivään. Ostin tuommosen sähkötupakan, joka muodostaa vesihöyryä. Nikotiinia tuosta vapautuu, mutta ei muita tavallisen tupakan myrkkyjä. Saa sisällä pössytellä eikä haise! Laitanpa vielä hyvän biisin ja aika coolin videon! Saisivat muutki tehä joskus muita ku perus soittovideoita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)